The Supreme Administrative Court Interprets Economic Activity Exception in Recent Controlled Foreign Company Decision (Available in Finnish)

Authors: Ilmari Mäkimattila, Stefan Stellato, and Heikki Vesikansa

Korkein hallinto-oikeus tulkitsee taloudellisen toiminnan poikkeusta uudessa väliyhteisöratkaisussa

Ratkaisussa KHO 1665/2024 oli kyse siitä, soveltuuko luxemburgilaiseen yhtiöön B S.à r.l. – SPF (”B”) taloudellisen toiminnan poikkeus, jolloin yhtiötä ei olisi pidettävä väliyhteisönä. KHO hylkäsi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön (VOVA) valituksen keskusverolautakunnan (KVL) antamasta ennakkoratkaisusta (KVL 41/2023). KHO katsoi KVL:n tapaan taloudellisen toiminnan poikkeuksen soveltuvan, eikä luxemburgilainen yhtiö siten ollut väliyhteisö.

KHO ei julkaissut ratkaisua erityistä ennakkopäätösarvoa sisältävänä ennakkopäätöksenä. Ratkaisu on tästä huolimatta merkittävä linjanveto erityisesti sijoitustoimintaa harjoittavien yhteisöjen osalta. Ratkaisu antaa suuntaa siihen, milloin tällaisilla yhteisöillä on kotivaltiossaan riittävä substanssi.

Väliyhteisölainsäädännön käytännön merkitys kasvoi merkittävästi vuonna 2019. EU:n veronkiertodirektiivin (”ATAD-direktiivi” 2016/1164) implementoinnin myötä sääntelyä alettiin soveltaa ETA-alueella aiempaa laajemmin. Ennen tätä kiristystä Suomen linjaus perustui siihen, että ETA-valtioiden verojärjestelmät ovat verraten samanlaisia, ja siksi linjana oli suhteellisen laajasti sallia ja kannustaa yhtiöiden käyttämistä muissa ETA-maissa ilman veroesteitä. Nykyään väliyhteisöluonnehdinnan voi käytännössä aiheuttaa muiden tekijöiden ohella se, että toisessa ETA-maassa yhtiöiden saamat luovutusvoitot ovat Suomea laajemmin verovapaita.

Taloudellisen toiminnan poikkeus

Taloudellisen toiminnan poikkeuksesta on säädetty ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain (”väliyhteisölaki”) 3 §:ssä. Lain 3 §:n 1 momentin mukaan ulkomaisena väliyhteisönä ei pidetä sellaista Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon asettautunutta yksikköä, joka tosiasiallisesti harjoittaa siellä taloudellista toimintaa. Lain 3 §:n 3 momentissa täsmennetään tämän tarkoittavan sitä, että yksikön harjoittaman toiminnan luonteen huomioon ottaen

• yksiköllä on käytettävänään lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee, toimintansa harjoittamiseksi tarpeelliset toimitilat ja kalusto sekä varoja;
• yksiköllä on käytettävänään lainkäyttöalueella, jolla se sijaitsee, riittävä henkilökunta, joka on toimivaltainen itsenäisesti harjoittamaan yksikön liiketoimintaa; ja
• yksikön henkilökunta tekee itsenäisesti yksikön päivittäistä toimintaa koskevat päätökset.

Taloudellisen toiminnan poikkeusta on tarpeen arvioida vain, jos 2 §:n 1 momentissa tarkemmin säädetyt väliyhteisön tunnusmerkit ovat ensin täyttyneet, eli Suomessa verovelvollisella on yksikössä vähintään 25 %:n välitön tai välillinen intressi yksin tai yhdessä etuyhteystahojensa kanssa ja verotuksen tosiasiallinen taso yksikön lainkäyttöalueella on alempi kuin 3/5 tosiasiallisesta Suomen tasosta.

Tosiseikat

Ennakkoratkaisuhakemuksella oli kuvattu, että suomalainen yhtiö “A Oy” omisti hieman alle 90 % luxemburgilaisen B:n osakkeista. B oli perustettu joulukuussa 2021. B:llä oli passiivinen, pitkäaikainen pääomaisuuserä eli välillinen omistus belgialaisessa julkisesti listatussa D SA/NV:ssä (tasearvo noin 270 milj. euroa). Lisäksi sillä oli aktiivinen sijoitusportfolio (käypä arvo noin 145 milj. euroa). Ennakkoratkaisua haettiin siitä, oliko B:tä pidettävä väliyhteisönä verovuosina 2022 ja 2023.

B oli joulukuusta 2021 lähtien vuokrannut Luxemburgissa 38,5 neliömetrin toimistotilaa noin 2 000 euron peruskuukausivuokralla. Toimitilat olivat B:n työntekijöiden käytössä remontin valmistuttua syyskuussa 2022. Lisäksi B:llä oli käytössään toiminnan harjoittamiseksi tarvittavat välineet (mm. tietokoneet, tulostimet, puhelimet, internetyhteydet, IT-järjestelmät ja toimistotarvikkeet).

B:llä oli ollut kesäkuusta 2022 lähtien yksi osa-aikainen työntekijä, joka vastasi yhtiön jokapäiväisestä hallinnosta (yhtiön toiminnan koordinointi ulkopuolisten palveluntarjoajien kanssa, oli vastuussa yhteydenpidosta paikallisiin viranomaisiin sekä oli yhteydessä pankkeihin ja sijoituskohteisiin). Lisäksi B palkkasi toukokuussa 2023 päätoimisen sijoitusjohtajan hallinnoimaan B:n aktiivista sijoitustoimintaa, joka oli aiemmin ollut ulkoistettuna.

Sijoitusjohtajan kuukausipalkka oli 14 000 euroa. B:n sijoituspolitiikka edellytti muun muassa riittävää varojen hajauttamista, mutta ei määrittänyt tarkemmin, mihin kohteisiin sijoitusjohtajan tuli sijoitukset tehdä. Sijoitusjohtaja teki aina itse lopulliset sijoituspäätökset, vaikka sijoituskohteiden kartoittamiseen ja analysointiin voitiin käyttää ulkopuolisia neuvonantajia. Lisäksi päätökset strategista pääomistusta koskien vaativat myös yhden A-ryhmän johtajan hyväksynnän.

KVL:n ratkaisu

KVL katsoi, että B ei ollut väliyhteisö. KVL:n mukaan B oli luonteeltaan sijoitusyhtiö, jolla oli osin holdingyhtiön piirteitä.

Verovuoden 2023 osalta KVL totesi, että

(i)  B:llä oli sijoitustoiminnan kannalta tarpeelliset toimitilat, kalusto ja varat Luxemburgissa;

(ii)  B:llä oli riittävän henkilökunta, joka oli toimivaltainen ja kykenevä harjoittamaan itsenäisesti B:n liiketoiminta Luxemburgissa ja joka teki itsenäisesti B:n päivittäistä toimintaa koskevat päätökset;

(iii)  vaikka strategista pääomistusta koskevat päätökset edellyttivät A-ryhmän johtajan hyväksyntää, omistuksen oli tarkoitus olla pitkäaikaista eikä se muutoinkaan vaatinut merkittävää aktiivista työpanosta;

(iv)  sijoitusjohtaja teki itse lopulliset sijoituspäätökset, vaikka sijoituskohteiden kartoittamiseen ja analysointiin voitiin käyttää ulkopuolista palveluntarjoajaa;

(v)  B:n sijoituspolitiikka ei olennaisissa määrin rajannut sijoitusjohtajan muuta kuin strategista päävarallisuuserää koskevaa päätöksentekoa.

Verovuoden 2022 osalta KVL katsoi, että B:n toiminta oli täysimääräisen toiminnan käynnistämiseen aidosti tähtäävää. KVL totesi, että B:n on katsottava aidosti asettautuneen ja harjoittaneen taloudellista toimintaa Luxemburgissa, siinä määrin kuin mitä valmistelevalta toiminnalta voitiin odottaa.

KHO:n ratkaisu

KHO päätyi samaan lopputulokseen kuin KVL ja perusteli ratkaisuaan pitkälti samalla tavoin. KHO katsoi B:llä olevan sijoitustoiminnan osittaisesta ulkoistamisesta huolimatta riittävä, toimivaltainen ja itsenäisesti yhtiön päivittäistä toimintaa koskevat päätökset tekevä henkilökunta, kun huomioitiin B:n toiminnan luonne ja se, että ulkopuolisten varainhoitajien esitettiin toimineen B:n antamien ohjeiden mukaisesti. Sijoituspolitiikan osalta KHO kiinnitti huomiota siihen, ettei sijoituspolitiikka määritä yksityiskohtaisemmin sijoituskohteita, vaan B:n sijoitusjohtajalla on laaja päätösvalta niihin liittyen. Lisäksi KHO mainitsi, ettei yhtiön hallitus tai omistajat tee päivittäistä toimintaa tai sijoitusportfolion yksittäisiä sijoituksia koskevia päätöksiä, vaan nämä kuuluvat yksinomaan sijoitusjohtajan ja hallinnollisen johtajan tehtäviin. Kun KHO:n mukaan B:llä on myös sijoitustoimintaa varten tarpeelliset toimitilat, kalusto ja varat, se on asettautunut Luxemburgiin taloudellisen toiminnan poikkeuksen soveltumisen edellyttämällä tavalla.

Henkilökunnan riittävyyden arvioinnissa tulee jo väliyhteisölain esitöiden perusteella huomioida toimialan erityispiirteet (HE 218/2018, s. 6). KHO:n ratkaisun perusteella lukumäärältään pieni henkilökunta voi harjoittaa huomattavaakin sijoitustoimintaa. B:n hallinnassa oli 145 milj. euron sijoitusportfolio, jonka odotettiin tuottavan vuosittain 100 milj. dollarin liikevaihdon ja johon liittyviä transaktioita oli vuodessa noin sata, lisäksi B:llä oli passiivinen pääomaisuuserä. B:n henkilökuntaan kuului ainoastaan sijoitusjohtaja ja osa-aikainen hallinnollinen johtaja. Ratkaisusta ei käy ilmi, oliko B:ssä mahdollisesti suomalaisia hallituksen jäseniä (tai heidän toimintansa B:ssä) tai oliko B:n ja A Oy:n välillä konsernin sisäisiä veloituksia. Tästä voidaan kääntäen päätellä, että näillä seikoilla ei ollut ratkaisulle merkitystä, koska hallintoprosessilain mukaan hallintotuomioistuimen perusteluista on ilmettävä sovelletut lainkohdat sekä se, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun ja mihin oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Tilanne oli joka tapauksessa selvästi erilainen kuin mistä oli kyse ratkaisussa KVL 2019/35, jossa väliyhteisönä pidettiin ainoastaan kolmen pörssiyhtiön osakkeita omistavaa luxemburgilaista yhtiötä, jolla ei ollut toimitiloja, kalustoa tai henkilöstöä. 

KHO:n ratkaisussa on merkittävää myös se, että henkilökuntaa pidettiin riittävänä ulkoistamisesta huolimatta. KHO korosti ulkoistamisen osalta toimimista yhtiön antamien ohjeiden mukaisesti.

Muita kannanottoja

VOVA oli valituksessaan esittänyt, että tilanteessa ei olisi ollut ylipäätään edellytyksiä antaa ennakkoratkaisua, sillä ennakkoratkaisuhakemuksesta tai muista selvityksistä ei VOVA:n mukaan ilmennyt A Oy:n osakkeenomistajia tai B:n hallituksen kokoonpanoa, eikä niissä ollut selvitetty B:n tosiasiallisen johtopaikan sijaintia. Taloudellisen toiminnan poikkeus tulisi arvioitavaksi vain, mikäli B:n tosiasiallinen johtopaikka ei sijaitsisi Suomessa. VOVA väitti, ettei esitetyn selvityksen perusteella pystynyt arvioimaan myöskään sitä, tehtiinkö sijoitustoimintaa koskevat päätökset tosiasiassa ulkopuolisten neuvonantajien ja A Oy:n osakkeenomistajien toimesta. KHO katsoi kuitenkin, että ennakkoratkaisuhakemuksessa oli esitetty lähtökohdaksi se, että B on Luxemburgiin perustettu yhtiö, jonka päivittäistä liiketoimintaa koskevat päätökset ja toimet tehdään Luxemburgissa yhtiön oman henkilökunnan toimesta. Siten näitä seikkoja ei tullut arvioida erikseen.

VOVA argumentoi valituksessaan myös, että ATAD-direktiivin tulkintavaikutuksen vuoksi väliyhteisölain taloudellisen toiminnan käsitteen tuli tulkita tarkoittavan merkittävää liiketoimintaa. Kyseisen direktiivin suomenkielisessä kieliversiossa käytetään termiä (art. 7) ”merkittävä taloudellinen toiminta”. KHO vertasi ATAD-direktiivin kieliversioita ja totesi, ettei direktiivistä seurannut tällaista korotettua vaatimusta. KHO totesi taloudellisen toiminnan harjoittamisen olevan riittävää ja B:n harjoittavan todellista ja merkittävää sijoitustoimintaa, joten väliyhteisölain edellytys täyttyi.