Groundbreaking New Supreme Administrative Court Rulings on the Tax Exempt Transfer of Fixed Asset Shares (Available in Finnish)

Authors: Sofia Ampuja, Stefan Stellato, Jenni Parviainen & Heikki Vesikansa

Korkeimmalta hallinto-oikeudelta ratkaisuja osakkeiden käyttöomaisuusluonteesta

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on 26.3.2024 julkaissut kolme käyttöomaisuusosakkeita koskevaa vuosikirjaratkaisua. Kahdessa ratkaisussa (KHO 2024:41 ja pörssiosakkeita koskeva KHO 2024:43) se katsoi, että luovutetut osakkeet kuuluivat myyjäyhtiön käyttöomaisuuteen. Yhdessä ratkaisussa (KHO 2024:42) korkein hallinto-oikeus puolestaan katsoi, että osakkeet olivat käyttöomaisuuden sijaan yhtiön muuta omaisuutta, eikä osakkeista saatava luovutushinta ollut siten myyjäyhtiölle verovapaata tuloa. Käyttöomaisuusluonne on yksi monista edellytyksistä käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoiton verovapaudelle.

Julkaistujen vuosikirjaratkaisujen lisäksi käsiteltävänä oli kuusi muuta tapausta, joissa korkein hallinto-oikeus ei antanut valituslupaa.

Vuosikirjaratkaisujen vaikutukset

Kaikissa kolmessa ratkaisussa korkein hallinto-oikeus totesi aiemmassa käyttöomaisuusosakkeita koskevassa oikeuskäytännössään tarkastelleensa sitä, onko myyjäyhtiön ja kohdeyhtiön välillä vallinnut hallinnollinen ja toiminnallinen yhteys. Korkein hallinto-oikeus on aiemmin nimenomaan hallinnollisen ja toiminnallisen yhteyden perusteella arvioinut, ovatko osakkeet olleet myyjäyhtiön elinkeinotoimintaan kuuluvaa omaisuutta vai myyjäyhtiön muuta omaisuutta (esim. KHO 2012:74 ja KHO 2019:61).

Nyt julkaistuissa ratkaisuissa korkein hallinto-oikeus totesi, että osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta arvioitaessa ei ole enää annettava vastaavaa painoarvoa sille, millainen hallinnollinen ja toiminnallinen yhteys myyjäyhtiön ja kohdeyhtiön välillä oli vallinnut. Sen sijaan merkitystä on annettava entistä keskeisemmin sille, miten kohdeyhtiön osakkeet ovat palvelleet myyjäyhtiön elinkeinotoimintaa edistäviä tarkoituksia. Muutos tarkastelun painopisteessä johtuu yhteisöjen tulolähdejaon poistumisesta vuoden 2020 alussa. Tämä on merkittävä muutos aiempaan oikeuskäytäntöön, josta kirjoitimme aiemmassa blogissamme, ja voi aiheuttaa tarpeen arvioida uudestaan käyttöomaisuusluonteen puoltamiseksi esitettäviä perusteita.

Nyt annetuissa päätöksissä ratkaisevana arviointikriteerinä on pidetty sitä, ovatko kohdeyhtiön osakkeet käyttöarvollaan palvelleet myyjäyhtiön tai sen konserniyhtiöiden elinkeinotoimintaa siten, että osakkeet on katsottava myyjäyhtiön käyttöomaisuudeksi. Esimerkiksi kahdessa tapauksessa (ratkaisut KHO 2024:41 ja KHO 2024:42) myyjäyhtiö oli pidemmän aikaa myynyt kohdeyhtiölle talous- ja muita hallintopalveluja, ja kolmannessa tapauksessa (KHO 2024:43) kohdeyhtiö oli hankkinut terästuotannon suoritteita myyjäyhtiön konserniyhtiöiltä. Elinkeinotoiminnan palveleminen voi kuitenkin edelleen tapahtua myös muutoin kuin suoritemyynnillä kohdeyhtiölle (esimerkkinä aiemmasta oikeuskäytännöstä ratkaisu KHO 2019:61 ja aiemmassa blogissamme mainittu tuore KHO:n tapaus). Lisäksi korkein hallinto-oikeus nosti uusissa ratkaisuissaan käyttöomaisuusluonteen puolesta puhuvina seikkoina esiin muun muassa omistuksen suuruuden ja sitä kautta muodostuvan vaikutusvallan kohdeyhtiössä sekä omistuksen keston.

Toisin kuin aiemmassa käytännössään, korkein hallinto-oikeus ei sen sijaan antanut merkittävää painoarvoa seikoille, joiden tyypillisesti on katsottu puoltaneen yhtiöiden välistä hallinnollista yhteyttä (esim. toimiminen toimitusjohtajana tai hallituksen jäsenenä kohdeyhtiössä).

Verohallinto ja hallinto-oikeudet olivat omissa ratkaisuissaan edelleen edellyttäneet hallinnollista ja liiketoiminnallista yhteyttä. Käyttöomaisuusluonteen arviointi on yleisesti ottaen valitettavan tapauskohtaista ja riitaherkkää. Nyt julkaistut ratkaisut toivottavasti ohjaavat veroviranomaisten ratkaisukäytäntöä siten, että käyttöomaisuusluonteen arviointikriteerit ovat jatkossa yhdenmukaisempia. Tämä parantaisi verotuksen ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta.

Ratkaisuissa keskeistä on lisäksi se, että – erityisesti silloin kun taustalla on yritysjärjestelyin muodostettu konsernirakenne – omistusrakenteelle on oltava osoitettavissa yhtiöiden toimintaan liittyviä liiketaloudellisia perusteita. Varsinkin konsernirakenteen muodostaminen osakevaihdoilla (ratkaisut KHO 2024:41 ja KHO 2024:42) on ollut viime aikoina tikunnokassa sen vuoksi, että osakevaihtoja on voitu tehdä pitkälti lainsäädännön osakevaihtoon liittämien veroetujen vuoksi.  Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut antavat ymmärtää, että esimerkiksi osakkeenomistajien korkeampi lukumäärä omistajayhtiössä voisi tältä osin herkemmin puoltaa käyttöomaisuusluonnetta ja alempi lukumäärä puolestaan puhua sitä vastaan. Tästä ei kuitenkaan voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Toisessa KHO:n verovelvollisen eduksi päättämässä tapauksessa osakkeenomistajia oli kolme.

Pörssiyhtiöosakkeiden myyntiä koskeva ratkaisu (KHO 2024:43) tukee myös aiemman blogimme johtopäätöstä siitä, että viimeaikainen ratkaisukäytäntö vahvistaa, että myös pörssiyhtiöomistukset voivat tietyissä olosuhteissa olla EVL 6 b §:n mukaan verovapaasti luovutettavissa, vaikka keskinäisiä palveluveloituksia ei olisi.

Vuosikirjaratkaisut pääpiirteittäin

• KHO 2024:41

Ratkaisussa KHO 2024:41 korkein hallinto-oikeus katsoi, että kohdeyhtiön osakkeita tuli pitää myyjäyhtiön käyttöomaisuutena ja siten kohdeyhtiön osakkeista saatua luovutushintaa tuli pitää myyjäyhtiön verovapaana tulona.

Tapauksessa kolmen veljeksen ja näiden kahden serkun omistama yhtiö oli vuonna 2008 jakautunut operatiiviseksi yhtiöksi ja kiinteistöyhtiöksi, ja operatiivinen yhtiö oli siirretty osakevaihdolla uuteen holdingrakenteeseen. Serkut olivat myöhemmin vuonna 2020 luopuneet osakkeistaan osana sukupolvenvaihdosjärjestelyjä toimintaa jatkamaan kiinnostuneen perillisen puuttuessa. Holdingyhtiöön oli palkattu osakaskunnan ulkopuolinen talousjohtaja, ja holdingyhtiö oli yli kymmenen vuoden ajan myynyt taloushallinnon ja muun hallinnon palveluja sekä omistamalleen operatiiviselle yhtiölle että samojen henkilöiden omistamalle kiinteistöyhtiölle. Lisäksi holdingyhtiö oli rahoittanut operatiivisen yhtiön toimintaa useilla lyhytaikaisilla lainoilla.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan kohdeyhtiön käyttöomaisuusosakeluonteen puolesta puhuivat seuraavat seikat:

• myyjäyhtiö oli veloittanut kohdeyhtiötä erilaisista hallintopalveluista, joita oli tuottanut myyjäyhtiön osakaskuntaan kuulumaton talousjohtaja, ja myyjäyhtiö oli myynyt samoja hallintopalveluita myös toiselle, samojen osakkeenomistajien omistamalle kiinteistöyhtiölle;
• myyjäyhtiö oli tarjonnut kohdeyhtiölle tilapäisiä lainoja tämän asiakasprojektien rahoittamista varten;
• kohdeyhtiö oli myyjäyhtiön täysin omistama tytäryhtiö; ja
• kohdeyhtiön osakkeet olivat olleet myyjäyhtiön omistuksessa pitkän ajan (yli 10 vuotta).

Toisaalta korkein hallinto-oikeus katsoi, että konsernirakenteessa toteutettu osakevaihto, jossa myyjäyhtiön osakkaina olevien henkilöosakkaiden välitön omistus kohdeyhtiössä oli muutettu välilliseksi, olisi puoltanut myyjäyhtiön luonnehdintaa holdingyhtiöksi, jonka kautta sukuomisteisen yhtiön osakeomistus oli järjestetty.

Punnitessaan kohdeyhtiön osakkeiden käyttöomaisuusluonnetta puoltavien ja sitä vastaan puhuvien seikkojen keskinäistä painoarvoa korkein hallinto-oikeus totesi, että huomiota tulee kiinnittää siihen, missä määrin konserniin perustuvalle omistusrakenteelle on osoitettavissa yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan konsernirakenteelle, jossa on toimittu vakiintuneesti useiden vuosien ajan, oli tässä tapauksessa nähtävillä toiminnan johtamiseen, riskien hallintaan ja rahoituksen järjestämiseen liittyviä perusteita. Asiassa ei näin ollut aihetta katsoa, että konsernirakenne olisi palvellut vain osakkeenomistajien sijoitusten hallinnointia.

• KHO 2024:42

Ratkaisussa KHO 2024:42 korkein hallinto-oikeus katsoi, että kohdeyhtiön osakkeita tuli pitää myyjäyhtiön muuna omaisuutena ja siten kohdeyhtiön osakkeista saatua luovutushintaa tuli pitää myyjäyhtiön veronalaisena tulona.

Tapauksessa kaksi yksityishenkilöä oli vuonna 2014 perustanut uuden holdingyhtiön ja siirtänyt omistamansa arkkitehtipalveluja tarjonneen yhtiön osakevaihdolla tähän uuteen holdingrakenteeseen. Holdingyhtiöllä oli kaksi osakaskunnan ulkopuolista työntekijää, ja se myi hallintopalveluja kohdeyhtiölle. Lisäksi yhtiö harjoitti arvopaperikauppaa. Vuosina 2017—2021 yhtiön tuotot olivat muodostuneet pääosin muista tuotoista kuin palveluveloituksista kohdeyhtiöltä, ja sen taseella 2021 oli huomattava määrä vaihto-omaisuutta ja erilaisia saamisia.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan kohdeyhtiön käyttöomaisuusluonteen puolesta olisivat puhuneet samankaltaiset seikat kuin ratkaisussa KHO 2024:41. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi asiassa olleen esillä myös käyttöomaisuusluonnetta vastaan puhuvia seikkoja. Tällaisina seikkoina korkein hallinto-oikeus piti muun ohessa sitä, että myyjäyhtiön vuotuisen liikevaihdon pääosa kertyi muista tuotoista kuin veloituksista kohdeyhtiöltä, ja että myyjäyhtiön varat koostuivat kohdeyhtiön osakkeiden lisäksi vaihto-omaisuudesta sekä myyjäyhtiön liikevaihtoon nähden merkittävän määräisistä osakaslainasaamisista, muista saamisista ja rahavaroista.   

Korkein hallinto-oikeus kiinnitti huomiota myös siihen, että konsernirakenteessa oli toteutettu osakevaihto, jossa myyjäyhtiön osakkaina olevien henkilöosakkaiden välitön omistus kohdeyhtiössä oli muutettu välilliseksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei osakevaihdolla muodostetulle konsernirakenteelle juurikaan ollut esitetty yhtiöiden liiketoimintaan liittyviä syitä. Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoi omistusrakenteen palvelleen lähinnä myyjäyhtiön osakkeenomistajien etua ja yhtiön toiminnan tarkoituksen olleen sen osakkeenomistajien erilaisten sijoitusten hallinnointi.

• KHO 2024:43

Ratkaisussa KHO 2024:43 korkein hallinto-oikeus katsoi, että pörssilistatun kohdeyhtiön osakkeita tuli pitää myyjäyhtiön strategisena omistuksena ja siten kohdeyhtiön osakkeista saatua luovutushintaa tuli pitää verovapaana tulona (siltä osin kuin luovutetut pörssiosakkeet oli omistettu yli vuoden ajan).

Tapauksessa konsernin emoyhtiö oli vuodesta 2019 lähtien omistanut hieman yli 12 % pörssiyhtiön osakkeista ja oli yhtiön suurin osakkeenomistaja. Pörssiyhtiö käytti valmistustoiminnassaan terästuotteita. Konserniin kuuluvat yhtiöt harjoittivat teräsliiketoimintaa ja myivät tuotteitaan pörssiyhtiölle. Vuosina 2020 ja 2021 konserni laajensi myös teräsliiketoimintaansa yritysostoin. Konsernin emoyhtiö luopui osasta pörssiyhtiön osakeomistusta vuonna 2021 pysyen edelleen suurimpana osakkeenomistajana.

Korkein hallinto-oikeus viittasi ratkaisussaan elinkeinoverolain esitöihin ja totesi, että osakkeet palvelevat käyttöarvollaan verovelvollisen elinkeinotoimintaa muun muassa silloin, kun kysymys on niin sanotusta strategisesta omistuksesta. Strategisia osakeomistuksia voivat olla esimerkiksi lähialalla toimivan yhtiön osakkeet. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että käsillä olleessa tapauksessa kohdeyhtiön osakkeiden hankinta on tukenut myyjäyhtiön konsernin tavoitetta laajentaa konsernin teräsliiketoimintaa, kun kohdeyhtiönä ollut pörssiyhtiö on ollut terästuotteita valmistustoiminnassaan käyttävä yhtiö, jolle myyjäyhtiön konserniyhtiöt ovat myyneet tuotteitaan, ja kohdeyhtiö on ollut myyjäyhtiön konsernin teräsliiketoimintaan nähden lähialalla toimiva yhtiö.

Lisäksi myyjäyhtiö oli vuonna 2019 tapahtuneen kohdeyhtiön osakkeiden hankinnan jälkeen ollut kohdeyhtiön suurin osakkeenomistaja. Yhtiöllä oli siten käytännössä ollut merkittävää vaikutusvaltaa siihen, miten kohdeyhtiön liiketoimintaa oli kehitetty. Myyjäyhtiö oli lisäksi säilyttänyt suurimman osakkeenomistajan asemansa siitä huolimatta, että se oli luovuttanut pääosan omistamistaan kohdeyhtiön osakkeista alle kahden vuoden omistusajan jälkeen. Myös nämä seikat puolsivat korkeimman hallinto-oikeuden mukaan sitä, että kohdeyhtiön osakkeiden hankinta oli tukenut myyjäyhtiön konsernin teräsliiketoimintaa.