Generation Shift of Investment Companies Requires Long-Term Planning (Available in Finnish)

Sijoitusyhtiöissä pitkäjänteinen sukupolvenvaihdoksen suunnittelu on entistä suositeltavampaa

Sukupolvenvaihdoksen suunnittelu vaatii pitkäjänteistä työtä, jossa huomioitavaksi tulee muiden asioiden ohella verotus. Verohuojennukset edellyttävät lain asettamien, tiukkojen edellytysten täyttymistä. Korkeimman hallinto-oikeuden tuore vuosikirjapäätös (KHO 2024:68) selventää ja osin tiukentaa perintö- ja lahjaverotuksen sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltumista sijoitusyhtiöihin.

Yleistä

Sukupolvenvaihdostilanteessa yritys siirretään toimintaa jatkavalle perheenjäsenelle tai lähisukulaiselle perintönä, lahjana tai lahjanluonteisena kauppana. Mikäli yritystoiminnalle ei löydy jatkajaa lähipiiristä, yritys voidaan myös siirtää ulkopuoliselle jatkajalle esimerkiksi yrityskaupalla tai yritysjärjestelyllä.

Verohuojennuksilla on usein keskeinen rooli sukupolvenvaihdosta suunniteltaessa, koska merkittävä verokustannus voisi käytännössä jopa estää sukupolvenvaihdoksen toteuttamisen. Tietyin edellytyksin luovuttaja voi saada huojennuksen luovutusvoittoverotuksessa (tuloverolain 48 §) tai yritystoiminnan jatkaja puolestaan perintö- tai lahjaverotuksessa (perintö- ja lahjaverolain 55 §). Luovuttajan huojennukseksi voidaan eräässä mielessä lukea myös käyttöomaisuusosakkeiden verovapaata luovutusvoittoa koskeva sääntely (elinkeinoverolain 6 b §), johon liittyvästä tuoreesta oikeuskäytännöstä olemme kirjoittaneet tuoreen blogin (Korkeimmalta hallinto-oikeudelta ratkaisuja osakkeiden käyttöomaisuusluonteesta).

Tämän kirjoituksen aiheena on yritystoiminnan jatkajan saama sukupolvenvaihdoshuojennus. Sen edellytysten täyttyessä perintö- tai lahjaveron määrä alenee merkittävästi ja veron maksamiselle voi saada jopa 10 vuotta täysin korotonta maksuaikaa. Pääasialliset edellytykset ovat, että siirron kohteena on vähintään 10 % osakkeista sellaisessa yhtiössä, joka harjoittaa yritystoimintaa, ja että saaja jatkaa yritystoiminnan harjoittamista. Vaatimus huojennuksen soveltamisesta tulee esittää ennen verotuksen toimittamista.

Huojennuksen vastapainoksi on asetettu sanktioita, jos saaja luovuttaa huojennetusti saamaansa omaisuutta eteenpäin. Yrityksen tai sen osan jatkoluovutus voi aiheuttaa korotetun perintö- tai lahjaveron ja/tai korotetun luovutusvoiton veron.

Sukupolvenvaihdoshuojennuksen edellytysten täyttymistä on arvioitava tarkoin. Huojennuksen soveltamiseen liittyy tulkinnanvaraisia kysymyksiä, joita ratkotaan viime kädessä tuomioistuimessa. Esimerkiksi arvopaperikauppaa ja kiinteistöliiketoimintaa harjoittavien yritysten sekä operatiivisten yhtiön osakkeita omistavien holdingyhtiöiden osalta rajanvetotilanteet koskevat tyypillisesti sitä, harjoittaako yritys huojennuksessa edellytettyä yritystoimintaa vai ei. Korkein hallinto-oikeus on vastikään antanut uuden vuosikirjapäätöksen, joka selventää sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltamista sijoitusyhtiöihin.

Vuosikirjaratkaisu KHO 2024:68

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä on kyse sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltumisesta tilanteessa, jossa arvopaperikauppaa harjoittavan yhtiön koko osakekanta luovutetaan omistajan kahdelle lapselle. Kysymys kulminoituu siihen, voidaanko arvopaperikauppaa harjoittavaa yritystä pitää huojennuksessa tarkoitettuna yrityksenä vai pikemmin yhtiön omistajan varallisuuden hallinnointia varten perustettuna yhtiönä.

Tapauksen yksityiskohdat ovat tiivistetysti seuraavat:

• Yhtiön liiketoiminta koostuu arvopaperikaupasta osakkeilla, joukkovelkakirjalainoilla ja rahasto-osuuksilla. Yhtiö on lisäksi sijoittanut varojaan listaamattomien yhtiöiden osakkeisiin.
• Yksi luovutuksensaaja on yhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen varsinainen jäsen. Toinen luovutuksensaaja on hallituksen varsinainen jäsen. Luovutuksensaajien on tarkoitus jatkaa samoissa rooleissa sukupolvenvaihdoksen jälkeen.
• Yhtiön johto vastaa sijoituspäätöksistä sekä aloitteellisuudesta kauppojen suhteen. Yhtiöllä ei ole työntekijöitä, mutta toiminnassa hyödynnetään ulkopuolista varainhoitajaa mm. kauppojen välittämiseen ja täytäntöönpanoon.
• Tilikaudella 2021 yhtiön liikevaihto oli 2,9 miljoonaa euroa (vuonna 2020 1,5 miljoonaa euroa), voitto 600 000 euroa ja taseen loppusumma 3,9 miljoonaa euroa. Myyntitapahtumia tilikaudella 2021 oli 213 kappaletta (vuonna 2020 281 kappaletta) keskimääräisen kaupan koon ollessa noin 24 400 euroa ja ostoja 2,6 miljoonalla eurolla (vuonna 2020 4,5 miljoonalla eurolla).
• Yhtiö perustettiin joulukuussa 2019 ja ennakkoratkaisua haettiin vuonna 2022.

Verohallinto katsoi ennakkoratkaisussaan, että yrityksen arvopaperikauppaa ei voida pitää huojennussäännöksessä tarkoitettuna yritystoimintana. Lahjansaajien valitettua saamastaan ennakkoratkaisusta hallinto-oikeuden enemmistö päätyi vastakkaiseen lopputulemaan katsoen, että kyse ei ole passiivisesta sijoitustoiminnasta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti hallinto-oikeuden ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka myönsi asialle valitusluvan ja kumosi hallinto-oikeuden ratkaisun.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan kysymys sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltamisesta on ratkaistava kokonaisarvioinnin perusteella, koska yrityksen käsitettä ei ole määritelty perintö- ja lahjaverolaissa. Käsillä olevassa tapauksessa on ollut kyse selvästä rajanvetotilanteesta, jossa korkein hallinto-oikeus on punninnut huojennuksen soveltamista puoltavia ja vastaan puhuvia seikkoja. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan yritystoiminnalle tyypillistä toiminnan aktiivisuutta ja itsenäisyyttä puoltavia seikkoja ovat seuraavat:

• Suunnitelmallinen sijoitusstrategia ja voiton tavoittelu;
• Sijoitustoiminnan aktiivisuuteen viittaava arvopaperikaupan osto- ja myyntitapahtumien kappalemäärä ja yhtiön johdon päivittäinen kanssakäyminen varainhoitajan kanssa;
• Yhtiön sijoitusvarallisuuden ja liikevaihdon merkittävä määrä sekä sijoitukset myös listaamattomiin yhtiöihin; ja
• Päätökset arvopaperikaupoista tekee yhtiön hallituksen puheenjohtaja tai toimitusjohtaja, ei ulkopuolinen varainhoitaja.

Korkein hallinto-oikeus päätyi näistä puoltavista seikoista huolimatta katsomaan, että yhtiöön ei voida soveltaa sukupolvenvaihdoshuojennusta. Kokonaisarvioinnissa korkein hallinto-oikeus antoi enemmän painoarvoa seuraaville seikoille:

• Toiminnan laajuus liikevaihdon, ostojen, myyntien sekä vaihto-omaisuuden osalta on selvästi pienempi kuin mitä oikeuskäytännössä on aiemmin edellytetty;
• Yhtiön lyhyehkö toiminta-aika;
• Sijoituskohteiden valintaan ei liity tavanomaisesta omaisuuden hallinnointiin liittyvästä sijoitustoiminnasta merkittävästi poikkeavaa riskiä; ja
• Yhtiön toimintaan sidotun vieraan pääoman määrä on vähäinen vaihto-omaisuuden määrään nähden, eikä poikkea merkittävästi henkilökohtaisen sijoitusvarallisuuden hallinnointiin liittyvästä riskistä.

Ratkaisun perusteluiden arviointia

Negatiivisen ratkaisun taustalla oli erityisesti toiminnan riittämätön laajuus.

Toiminnan laajuuden osalta korkeimman hallinto-oikeuden perusteluissa todetaan, että esimerkiksi liikevaihdon, vaihto-omaisuuden ja myyntitapahtumien määrälle ei voida asettaa ehdottomia vähimmäisrajoja. Määrät huomioidaan kuitenkin osana kokonaisarviointia. Tasavertaisuusnäkökulmasta on sinänsä luontevaa, että huojennukselle ei aseteta absoluuttisia esim. euromääräisiä alarajoja. Käytännössä huojennuksen saaminen on kuitenkin varmasti jatkossakin helpompaa suuressa kuin pienessä toiminnassa.

Toiminnan laajuuden arvioinnissa korkein hallinto-oikeus on absoluuttisen koon lisäksi antanut painoarvoa liikevaihdon suhteelle vaihto-omaisuuteen. Tässä keskeiseltä mittarilta vaikuttaa liikevaihdon ja vaihto-omaisuuden välinen suhde, mikä osoittaa toiminnan aktiivisuutta. Korkein hallinto-oikeus on perusteluissa viitannut aiempaan oikeuskäytäntöön ja korostanut muun muassa päätösten KHO 13.6.2002 taltionumero 1488 ja KHO 2006:100 osalta sitä, että huojennukseen oikeuttavien yhtiöiden liikevaihto on ylittänyt niiden vaihto-omaisuuden määrän. Todettakoon, että vuoden 2006 tapauksessa ei ollut kuitenkaan kyse puhtaasti arvopaperikaupasta, koska lahjoituksen kohteena oli konsernin emoyhtiö, joka omisti muun muassa sijoitustoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeet. Sijoitustoimintaa harjoittavassa yhtiössä liikevaihto alitti vaihto-omaisuuden reilusti, mutta ei konsernin tasolla tarkasteltuna, ja huojennus myönnettiin emoyhtiön osakkeiden luovutukselle.

Toiminnan laajuuden arvioinnissa korkein hallinto-oikeus on lisäksi antanut merkitystä vieraan pääoman määrälle suhteessa vaihto-omaisuuteen.

Lisäksi negatiivisen ratkaisun taustalla on vaikuttanut toiminnan lyhytaikaisuus. Yhtiö oli ollut pystyssä vasta kaksi täyttä tilikautta ennen lahjoitusta. Tämä voi herättää ajatuksen, että yritys oli pystytetty lähinnä varallisuuden saamiseksi verohuojennusten piiriin. Tämä korostaa osaltaan, että sukupolvenvaihdossuunnittelun tulee olla pitkäjänteistä.

Vuosikirjapäätöksestä on myös mielenkiintoista poimia korkeimman hallinto-oikeuden kommentit koskien palkattua työvoimaa. Perusteluiden mukaan palkatun työvoiman olemassaolo puoltaa yleisesti sitä, että kyseessä on huojennukseen oikeuttava yritys. Korkein hallinto-oikeus korostaa kuitenkin, että lainsäädännöstä, esitöistä tai oikeuskäytännöstä ei ole pääteltävissä, että palkatun työvoiman olemassaolo olisi edellytys huojennussäännöksen soveltamiselle. Näin ollen toimintojen ulkoistaminen esimerkiksi varainhoitajalle ei estä huojennuksen soveltamista. Vaikka korkein hallinto-oikeus toteaa huojennusta puoltavaksi seikaksi sen, että sijoitusyhtiön päätökset tekee yhtiön johto eikä ulkopuolinen varainhoitaja, päätöksen perusteluissa ei suoraan todeta huojennuksen esteeksi sitä, jos sijoituspäätökset tekisikin kokonaan tai osittain varainhoitaja.

Voiko sijoitusyhtiölle siis saada huojennuksen?

Ratkaisu ei kategorisesti estä huojennuksen soveltamista sijoitusyhtiöön. Huojennuksen myöntäminen sijoitusyhtiölle on kokonaisarviointia. Ratkaisu yhtäältä kiristää mutta toisaalta myös selkeyttää kokonaisarvioinnissa huomioitavia seikkoja ja niiden keskinäistä painoarvoa. Korkein hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan selkeästi.

Ratkaisu korostaa, että sijoitusyhtiöiden kohdalla on jatkossa entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota pitkäjänteiseen sukupolvenvaihdoksen suunnitteluun ja huojennuksen edellytysten arviointiin. Esimerkiksi absoluuttisten kaupankäynnin lukumäärien tai euromääräisten arvojen tarkastelun ohella on yhä enemmän tarpeen tarkastella liikevaihdon suhdetta vaihto-omaisuuteen ja muita aktiivisuutta osoittavia tunnuslukuja. Suuri merkitys on myös aktiivisuutta osoittavilla toimintatavoilla.

Sijoitusyhtiöiden osalta huojennus tullee jatkossa kohdistumaan tarkemmin rajattuun joukkoon. Tämä on periaatteessa linjakasta huojennuksen taustatavoitteiden kanssa, eli ulottaa huojennus aktiivisen yritystoiminnan sukupolvenvaihdoksiin, mutta jättää sen ulkopuolelle tavallinen sijoitusvarallisuus.

Verohallinnon ohje koskien osakeyhtiön sukupolvenvaihdosta verotuksessa on päivityksessä ja onkin odotettavissa, että Verohallinto huomioi korkeimman hallinto-oikeuden tuoreet arviointiohjeet seuraavassa versiossa.

Lopuksi on hyvä muistuttaa, että vaikka sijoitusyhtiötoimintaa koskevan tulkinnan kiristyminen on sinänsä yksityisvarallisuuden karttumisen kannalta huono uutinen, niin se ei välttämättä tarkoita estettä onnistuneen sukupolvenvaihdoksen toteuttamiselle. Vaikka perintö- ja lahjaverolain mukainen huojennus poistuisi jossakin tilanteessa työkalupakista, on sukupolvenvaihdoksen toteuttamiselle usein myös muita tarkoituksenmukaisia toteuttamistapoja. Sukupolvenvaihdoksessa avustava asianajaja käy päämiehen kanssa läpi eri vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet verotuksen, rahoituksen ym. seikkojen näkökulmasta.