Will the Helsinki Stock Exchange Fall into a Tax Trap? (Available in Finnish)

Authors: Heikki Vesikansa and Jenni Parviainen

Näivettääkö verottajan uusi lähdeveronyrkki Helsingin pörssin?

Suomessa astuu voimaan 1.1.2021 mielenkiintoinen taloudellinen ja yhteiskunnallinen kokeilu, kun Suomi omaksuu, tiettävästi ensimmäisenä, käyttöön ns. OECD TRACE -menetelmän ulkomaille maksettavien osinkojen lähdeverotuksessa. Tai mielenkiintoinen tämä olisi lähinnä teoriassa, ja jos sitä voisi seurata sivustakatsojana. Nyt kun tilanne on se, että kokeilu tehdään ensimmäisenä suomalaisilla pörssiyhtiöillä ja suomalaisten säästöillä tilanne alkaa vähitellen näyttää sanalla sanoen – hirvittävältä.

Mikä muuttuu?

Tähän mennessä ulkomaiset sijoittajat ovat voineet saada osinkonsa Suomesta verosopimuksessa sovitulla verokannalla yleisen 20–30 % verokannan sijaan, jos sijoittaja ennen osingon maksamista esittää maksajalle selvityksen kotipaikastaan ja muista verosopimuksen soveltamisen edellytyksistä. Myös pelkkä ulkomaisen sijoittajan omaisuudenhoitajan ilmoitus valtiosta, jossa hallintarekisteröidyn osakkeen omistajan ja lopullisen osingon saajan kotipaikka on, ja vakuutus verosopimuksen soveltumisesta on riittänyt 15 %:n verokannan soveltamiseen (ns. ”yksinkertaistetussa menettelyssä” sovellettu verosopimusten mukaan yleinen lähdeverokanta).

Ensi vuodenvaihteen jälkeen verosopimusetuuksia voidaan edelleen soveltaa jo osinkoa maksettaessa, mutta etuuksien myöntämisen menettelyyn tulee muutoksia. Verosopimuksen mukaisen alennetun lähdeverokannan soveltaminen nimittäin edellyttää jatkossa, että hallintarekisteröidylle osakkeelle maksetun osingon saajaa lähinnä oleva säilyttäjä on rekisteröitynyt ns. säilyttäjärekisteriin, mikä tarkoittaa sitä, että jos tämä säilyttäjä ei ole huolellisesti tutkinut osingon saajan oikeutta verosopimusetuihin, voi verovastuu perimättä jääneestä lähdeverosta siirtyä tällaiselle säilyttäjälle. Muutoksella on tarkoitus ulottaa vastuu mahdollisesti väärin liian matalana peritystä lähdeverosta säilyttäjille. Kysymys kuuluu: miksi ulkomaiset arvopaperinsäilyttäjät ottaisivat itselleen tällaisen verovastuun vain Suomen kokoisen arvopaperipörssin takia?

Mikäli rekisteröitynyttä säilyttäjää ei ole, jää vastuu osingonsaajan tutkimisesta osinkoa jakavalle yhtiölle. Tutkimistaso on uusissa Verohallinnon ohjeissa kuitenkin asetettu niin tiukaksi, ettei yhtiöllä ole välttämättä oikeutta luottaa edes osingonsaajalta itseltään saamiinsa tietoihin. Käytännössä onkin mahdollista, että jatkossa rekisteröidyn säilyttäjän puuttuessa suomalaiset pörssiyhtiöt perivät osingoista varmuuden vuoksi täyden lähdeveron, ja ulkomaisten sijoittajien tehtäväksi jää hakea suomalaisista osingoista liikaa maksamansa lähdevero takaisin palautuksena Verohallinnolta. Samalla osinkojen lähdeverokantaa korotetaan aiemmasta niin, että jos ulkomainen säilyttäjä ei ole rekisteröitynyt eikä osingonsaajan yksilöintitietoja raportoida, osingosta peritään 35 %:n lähdevero.

Arvioita tulevasta

Elinkeinoelämän keskusliitto EK totesi tuoreeltaan tammikuussa 2019 tästä lähdeverolain uudistuksesta, että koko lakimuutos perustuu väärälle premissille siitä, että muutos ei vaikuttaisi yleisesti suomalaisiin pörssiyrityksiin tehtäviin sijoituksiin, ts. että muutos vaikuttaisi vain sellaisiin tapauksiin, joissa verosopimusetuja olisi mahdollisesti saatu perusteetta puutteellisen tiedon takia.

EK ennusti, että ulkomaiset arvopaperinsäilyttäjät eivät tule tekemään esityksen edellyttämiä prosessi- ja tietojärjestelmämuutoksia vain Suomen kokoisen pienen markkina-alueen vuoksi. Tämän vuoksi uusi laki tulisi johtamaan siihen, ettei verosopimuksen mukaista alempaa verokantaa lähtökohtaisesti enää sovellettaisi ulkomaille maksettuihin osinkoihin, vaan ulkomaisten sijoittajien tulisi hakea perityn veron ja verosopimuksen mukaisen veron erotus Suomen Verohallinnolta jälkikäteen palautuksena. EK:n mukaan tämän seurauksena Suomen sijoitusmarkkinan houkuttelevuus ulkomaisten sijoittajien keskuudessa voi heiketä ja suomalaisten yhtiöiden pääomien hankinta voi vaikeutua.

Osakkeen likviditeetin merkityksestä

Likviditeettiriskillä tarkoitetaan riskiä, joka syntyy osakkeen kaupankäyntiin liittyvästä riskistä. Mitä helpompi osake on pörssissä myydä, sitä matalampi on likviditeettiriski.

Likviditeettiriskiä mitataan tyypillisesti kahdella tavalla: osto- ja myyntihinnan välisellä erotuksella ja osakkeen keskimääräisellä vaihdolla. Mitä pienempi on osto- ja myyntihinnan erotus, sitä helpompaa osake on myydä. Tähän erotukseen vaikuttaa osakkeen keskimääräinen vaihtovolyymi, johon puolestaan vaikuttaa se, kuinka monta sijoittajaa markkinalla toimii ja on valmis sijoittamaan osakkeeseen. Likviditeettiriskin vaikutus korostuu markkinan häiriötilanteissa, kuten koronakriisissä. Kun markkinat ovat laskussa, korkean likviditeettiriskin osakkeelle on vaikea löytää ostajaa, ja omistaja joutuu myymään osakkeen halvalla.

Koronakesän aikana Yhdysvalloissa koettiin mielenkiintoisesti hetkellinen likviditeettiriskin madaltuminen, kun kansansuosioon nousseen internetpohjaisen kaupankäyntijärjestelmän mukaan nimetyt ns. robinhoodilaiset ilmestyivät markkinoille. Suuri osa näistä uusista sijoittajista oli arvioiden mukaan tavallisia kotitalouksia, jotka sijoittivat muun muassa hallinnon kotitalouksille rahana maksamia koronatukia uuden helpon käyttöliittymän kautta osakkeisiin. Eri arvioiden mukaan nämä uudet sijoittajat sijoittivat voimakkaasti erilaisten some-persoonien kannanottojen mukaisesti perinteisten hajautusoppien sijaan, ja tämän seurauksena markkinoiden hetkellinen uusi likviditeetti kohdistui nimenomaan tekno-osakkeisiin kuten Amazon, Facebook, Tesla jne. Hallinnon koronatukien maksamisen päätyttyä kesän jälkeen tekno-osakkeiden arvostukset laskivatkin sitten jonkin verran.

Taloudellisen kokeen tuloksia odotellessa

Jos ennustukset toteutuvat ja 1.1.2021 alkaen sovellettava entistä ankarampi lähdeverotusmenettely johtaa siihen, että sijoittajien määrä Helsingin pörssissä laskee, seurauksena on likviditeettiriskin kasvu sekä osto- ja myyntihintojen erotuksen kasvaminen Helsingin pörssissä. Tavallaan tulisimme kokemaan Suomessa Yhdysvaltojen robinhood-ilmiön peilikuvan. Erona vain on se, että kyse ei ole hetkellisestä ilmiöstä vaan pysyvästä muutoksesta huonomman likviditeetin suuntaan. Tämä voi olla omiaan vaikeuttamaan suomalaisten yritysten pääomanhankintaa. Voidaankin perustellusti kysyä, onko lakimuutos oikein ajoitettu. Vai tulisiko Suomen kokoisen pienen markkinan siirtyä TRACE-menettelyyn vasta suurempien maiden perässä?

Ensi keväänä osinkojen maksun aikaan tämän kokeen tulokset alkanevat olla nähtävissä. Vaikutuksen voinee todeta esimerkiksi suomalaisten pörssiosakkeiden kauppavolyymeistä. Akateemisesti tämä tulee toki olemaan hyvin mielenkiintoista: harvoin päästään empiirisesti toteamaan saman mittaluokan muutoksen vaikutusta tosielämässä. Mutta kotimaisten yritysten kilpailukyvyn ja suomalaisten osakesäästäjien kannalta hiukan hirvittää.