Veroriidat – ei pelkkää muutoksenhakua, vaan asian ajamista ja oikeudenkäyntiä

Author: Petri Saukko

Hannes Snellmanin veroblogi aloittelee toisen vuosipuoliskon blogikirjoitukset lyhyellä kertauksella veroriitojen hoitamiseen liittyvistä ajatuksistamme. Tapoja hoitaa veroriitoja on varmasti yhtä monia kuin on veroriitoja hoitavia asiamiehiäkin. Tuloksellinen asianajo edellyttää kuitenkin kontekstin ymmärtämistä, oikeudenkäyntitaitoa ja tuomioistuintoiminnan tuntemuksen tuomaa varmuutta. Hannes Snellman Asianajotoimiston verotiimillä on vankkaa kokemusta veroriitojen hoitamisesta ja niihin liittyvästä lainkäytöstä niin asiamiespuolelta kuin hallinto-oikeuden tuomarin penkiltäkin katsottuna.

Yritysten ja Verohallinnon väliset riidat voivat syntyä muun muassa säännönmukaisen verotuksen toimittamisen tai haettujen ennakkoratkaisujen yhteydessä, oma-aloitteisten verojen palautustilanteissa tai verotarkastusperusteisissa oikaisuissa verovelvollisen vahingoksi (jälkiverotus). Viranomaisvaiheessa Verohallinto on päättävä viranomainen. Mikäli asia päätyy tuomioistuimeen, Verohallinto ei ole enää päättävä viranomainen, vaan osapuoli oikeudenkäynnissä, jossa tuomioistuinten riippumattomat tuomarit ratkaisevat asian. Nämä prosessuaaliset asetelmat olisi tärkeä muistaa jo toimittaessa viranomaisvaiheessa, josta asia saattaa edetä tuomioistuimeen.

Jokainen veroriita on erilainen ja jokaisessa riidassa tulee asiamiehen pystyä ajamaan päämiehen etua parhaalla mahdollisella tavalla turvaamalla omalta osaltaan oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Tähän ei päästä, jos päädytään ainoastaan väittelemään Verohallinnon kanssa substanssikysymyksistä. Asioita ei tule pelkästään hoitaa, vaan asioita tulee myös ”ajaa”. Yrityksellä tulee olla oma perusteltu vaihtoehtoinen näkemys ja sen rakentaminen edellyttää päämiehen liiketoiminnan ymmärtämistä ja asian prosessuaalista arviointia. Tällöin prosessi ei ole pelkästään normeja siitä, mistä haetaan muutosta ja milloin muutoksenhaku tulee tehdä. Prosessi on juridiikkaa, jossa riita tulee pystyä ammattitaitoisesti purkamaan ja kokoamaan mahdollisimman selkeästi ja omasta näkökulmasta riidan ratkaisijoille. Mikä on riidatonta ja mikä riidanalaista? Mikä on oleellista ja mikä on epäoleellista? Mitä omien näkemysten perusteluissa tulee korostaa ja mikä voi jäädä vähemmälle huomiolle? Ei tulisi liikaa lähteä riitelemään mausteista, kun keskeistä on pihvi. Erityisesti tuomioistuinvaiheessa tulee ottaa huomioon, että prosessi määräytyy lähtökohtaisesti tuomareita sitovasti osapuolten vaatimusten perusteella. Yrityksellä on sekä oikeus että velvollisuus käyttää prosessuaalista määräämisvaltaansa. Mitä vaaditaan, missä vaiheessa vaaditaan ja miten vaaditaan.

Riidassa on selvitettävä ja arvioitava prosessuaalisten muodollisuuksien täyttyminen, esitetty näyttö ja sen riittävyys, näyttötaakan jakautuminen, lisänäytön hankinta, todisteiden asianmukainen teemoittaminen ja sitominen näyttöön, suullisen käsittelyn tarpeellisuus jne. Näiden selvittäminen ja arviointi tulee tehdä tapauskohtaisesti yhdessä keskeisten aineellisten kysymysten kanssa olipa kysymys esimerkiksi peitellystä osingosta, luovutuksen verokohtelusta elinkeinoverotuksessa, siirtohinnoittelusta, vähennysoikeudesta arvonlisäverotuksessa tai tuotteen valmisteverollisuudesta. Taloakaan ei ryhdytä rakentamaan kattotuoleista eikä perusteita rakenneta ilman käsitystä katosta.

Ohessa linkit asiaan liittyviin aikaisempiin blogi-kirjoituksiin:

• Yritysten oikeudet ja velvollisuudet veroprosessissa – syytä olla tarkkana (osa 1)

• Yritysten oikeudet ja velvollisuudet veroprosessissa – syytä olla tarkkana (osa 2)