Trusts as Corporate Entities and Establishing a Trust — The Supreme Administrative Court Clarifies the Taxation of Trusts

Authors: Joakim Frände and Stefan Stellato

Please read the translation in English at the end of the article

Trusti yhteisönä ja trustin perustaminen – KHO selkeyttää trustien verotusta

Olemme aiemmassa kirjoituksessamme korostaneet, että trustien verokohtelu on monelta osin epäselvää. Nyt kuitenkin KHO julkaisi uuden ennakkopäätöksen KHO 2024:100, joka antoi vastauksia useaan kysymykseen. Ennakkopäätös selkeyttää varsinkin trustin perustamisjärjestelyjen verovaikutuksia sekä sitä, pidetäänkö trustia erillisenä verosubjektina.

Tässä kirjoituksessa käsittelemme ensiksi KHO:n ratkaisun käytännön vaikutuksia trustien perustamisen verotukseen. Toiseksi pohdimme, miten trusti voisi hyödyntää edullisempia lähdeverokantoja sekä vaatia verosopimuksiin perustuvia etuja.

KHO:n uusi trustiratkaisu – verotetaanko trustin perustamista?

Aikaisemman oikeuskäytännön perusteella on ollut pääteltävissä, että trustin asettajan (perustajan, ”settlor”) elämän aikana perustetun trustin osalta edunsaajia verotetaan lähtökohtaisesti vasta siinä vaiheessa, kun trusti jakaa varojaan tulevaisuudessa. Verotusajankohdan lykkääntyminen kuitenkin edellyttää, että trusti on todellisuudessa harkinnanvarainen, eli trusteella (trustin edunvalvojalla) tulee trustin sääntöjen puitteissa olla itsenäistä harkintavaltaa päättäessään trustin varojenjaosta.

Tähän saakka ei ole kuitenkaan ollut oikeuskäytännön perusteella selvää, voidaanko trustiin perustamisen yhteydessä siirtää varallisuutta veroneutraalisti.

KHO otti nyt ensimmäistä kertaa julkaistulla ratkaisulla kantaa siihen, onko suomalaisen osakeyhtiön osakkeiden siirtäminen Guernseyssä sijaitsevaan harkinnanvaraiseen trustiin sellainen luovutus, jota verotetaan trustin asettajan luovutusvoittona (niin sanottuna apporttiomaisuuden sijoituksena). Trustin edunsaajia olivat asettajien jälkeläiset eli lapset, lapsenlapset sekä näiden jälkeläiset – eivät asettajat itse. Luovutusvoittoverotus edellyttää, että kyse on vastikkeellisesta luovutuksesta. Sen sijaan vastikkeettomiin luovutuksiin, kuten lahjaan, ei kohdistu luovutusvoiton verotusta.

KHO katsoi, että osakkeiden omistusoikeuden siirtoa yhteisönä pidettävälle trustille on pidettävä vastikkeellisena luovutuksena, joka realisoi realisoitumattoman arvonnousun verotuksen. KHO ei ottanut ratkaisussaan kantaa varainsiirtoverotukseen, mutta myös varainsiirtovero tulisi loogisesti suorittaa.  

Tätä voidaan pitää poikkeuksellisena linjauksena, sillä trustin asettaja ei ollut trustin edunsaaja, trusti oli peruuttamaton (”irrevocable”) ja trusteella oli harkintavaltaa varojenjaon osalta. Trusteella oli velvollisuus mahdollisuuksien mukaan konsultoida trustin asettajaa (hänen vielä eläessä) trustin varojenjaossa, mutta kyseinen konsultointi ei ollut trusteelle sitovaa. Käytännössä siis trustin asettajaa verotetaan luovutuksesta, josta hän ei saa henkilökohtaisesti minkäänlaista taloudellista hyötyä. KHO kuitenkin kiinnitti huomiota vastiketta koskevassa arvioinnissa trustin perustamisen pääasialliseen tarkoitukseen, joka oli ratkaisussa perhevarallisuuden omistuksen ja hallinnon järjestäminen pitkällä aikajänteellä. Lisäksi KHO kiinnitti huomiota trustin asettajalle ja hänen lähipiirilleen kertyvään hyötyyn sekä heidän mahdollisuuteensa vaikuttaa trustin toimintaan. Toisin sanoen trustin asettajaa voidaan KHO:n mukaan verottaa vastikkeellisesta luovutuksesta sen perusteella, että hänen tekemänsä transaktio palvelee hänen perheenjäseniensä varallisuutta pitkällä aikajänteellä.

Myös toisenlainen ratkaisu olisi ollut perusteltavissa, ja yksi oikeusneuvos päätyikin jättämään päätöksestä eriävän mielipiteen. Asettajahan ei todellisuudessa saa muuta kuin trusteelta sitoumuksen, että perheen varallisuutta hallinnoidaan huolellisesti jatkossa. Lisäksi trustee tavallisesti laskuttaa hallinnointipalkkion trustilta. Asettaja joutuu siten maksamaan veroa siitä, että trustee ottaa varallisuuden hoitaakseen, ja trustee vielä laskuttaa erikseen palveluistaan. Voi toisin sanoen kysyä, miten luovutus trustille voi olla vastikkeellinen, jos vastikkeena ei saa muuta kuin lupauksen trusteelta, ja jos asettaja ja edunsaajat lisäksi maksavat siitä, että trustee huolehtii varallisuudesta.

Ratkaisun lopputuloksena on eräässä mielessä kaksinkertainen verotus, mutta kahden eri verosubjektin osalta ja ajallisesti eriytettyinä toisistaan. Ensin asettajaa verotetaan luovutusvoitosta ja sitten vielä edunsaajia verotetaan lahjasta, kun varoja jaetaan trustista. Vertailun vuoksi, tällaista kaksinkertaista verotusta ei muodostu normaalissa perintötilanteessa, jossa perittävän kuolema laukaisee vain perintöverotuksen perinnönsaajille, mutta ei luovutusvoiton verotusta perittävälle (kunhan perittävä ei luovuta omaisuutta ennen kuolemaansa).

Ennakkopäätöksessään KHO vahvisti myös, että varallisuuden siirtoa perustettavaan trustiin ei ainakaan tapauksen olosuhteissa voitu pitää lahjoituksena trustille, vaan kyse oli tuloverotuksen piirissä olevasta luovutuksesta. Tämä osaltaan tarkoittaa, että rahasiirto trustiin ei ole veronalainen tietyin edellytyksin. KHO:n ennakkopäätöksen perusteella voidaan siten vetää varovaisena johtopäätöksenä, että jos

• trusti on peruuttamaton ja todellisuudessa harkinnanvarainen ja
• trustiin siirretään ainoastaan käteisvaroja;

trustin perustamisesta ei aiheudu verokustannuksia Suomessa, ja edunsaajaa verotetaan vasta silloin, kun hänelle maksetaan varoja trustista. Näin ollen trusti voi olla oiva työkalu perhevarallisuussuunnittelussa myös Suomessa asuville varakkaille henkilöille ainakin, jos trusti perustetaan rahasuorituksilla.

Tähän liittyen voi vielä esittää kysymyksen, voisiko trustin perustaja välttyä luovutusvoiton verotukselta, jos hän tekisi nimenomaisesti lahjoituksen (ei siirtoa ”settlement”-asiakirjalla) trustille. Tähän KHO ei nimenomaisesti ottanut kantaa. Jos asiaa arvioitaisiin lahjaverotuksen piirissä, tulisi toki lahjavero suoritettavaksi.

Trusti yhteisönä Suomen verolainsäädännön näkökulmasta

Ratkaisu on lisäksi selkeyttänyt oikeustilaa sen osalta, pidetäänkö trustia Suomen tuloverolain mielessä itsenäisenä verovelvollisena (esim. ”yhteisö”) vai ei.

Lähtökohtaisesti Suomen verolainsäädäntö ei tunne trusti-instituutiota, eikä aikaisempi oikeuskäytäntö ole tarjonnut yksiselitteistä määritelmää trustin verovelvollisuusasemalle. Asiaa myös monimutkaistaa se, että eri valtioissa voi vaihdella, pidetäänkö trustia oikeushenkilönä vai ei, ja että trusteilla on niin erilaisia käyttötarkoituksia. KHO on esimerkiksi oikeuskäytännössään vahvistanut, että Delaware Statutory Trust -tyyppinen Yhdysvalloissa rekisteröity varainhoitoyhtiö rinnastui Suomessa julkiseen osakeyhtiöön eli verotuksellisesti yhteisöön. Toisaalta esimerkiksi Guernseyllä perustettavat, perhevarallisuuden hallinnointiin keskittyvät trustit eivät ole verrattavissa sijoitus- tai varainhoitoyrityksiin. Oma aiheensa on, että verotuksellisesti yhteisönä pidettävää trustia voidaan kohdella verotuksessa väliyhteisönä.

Uudessa KHO:n ratkaisussa käsillä ollut trusti tulkittiin tuloverolain 3 §:n tarkoittamaksi ”erityiseen tarkoitukseen varatuksi varallisuuskokonaisuudeksi”, jolloin trusti katsotaan Suomen verolainsäädännössä yhteisöksi. KHO kiinnitti huomiota trustin luonteen arvioinnissa mm. seuraaviin seikkoihin: varat tulevat trusteen omistukseen, trusteella on valta päättää siitä, miten varoja ja tuotto käytetään, trusti on peruuttamaton ja voimassa ikuisesti ja ainoastaan huolellisuusvelvollisuus rajoittaa trusteen oikeusasemaa.

Voiko trusti saada alemman lähdeveropidätyksen ja verosopimukseen perustuvia etuja?

Edellä käsitellyllä trustin yhteisömääritelmällä on merkitystä etenkin trustin omistamien suomalaisten arvopapereiden lähdeverokäsittelyä ajatellen. Ulkomaisen yhteisön lähdeverokanta on tyypillisesti 20 %, mutta käytännössä lähdevero on usein ollut tätä korkeampi, koska trustin luonnehdintaan Suomessa on liittynyt epävarmuutta. Tämä koskee varsinkin perhevarallisuuden hallintaa varten perustettuja trusteja. Kokemuksemme mukaan trustien omistamien suomalaisten listayhtiöiden maksamia osinkoja on Suomessa yleensä verotettu epäedullisilla 30 tai 35 %:n lähdeverokannoilla. Lisäksi verosopimusten alhaisempia lähdeverokantoja on ollut käytännössä vaikea hyödyntää, kun trustin asema itsenäisenä verovelvollisena on ollut epäselvä, eikä siten esim. ole ollut mahdollista osoittaa trustin ulkomaista kotivaltiota.

KHO:n ratkaisun perusteella on selvää, että kyseisen tapauksen kaltainen peruuttamaton trusti on lähtökohtaisesti yhteisö Suomen verolainsäädännön näkökulmasta. Kun Suomessa rajoitetusti verovelvollinen ulkomainen toimija rinnastuu tuloverolaissa tarkoitettuun yhteisöön, yhteisölle Suomesta maksetusta osingosta perittävän lähdeveron määrä on lähtökohtaisesti 20 %, ellei verosopimus rajaa Suomen verotusoikeutta tätä matalammaksi. KHO:n ratkaisun edellytykset täyttävä trusti on yhteisö ja voi siten lähtökohtaisesti hyödyntää 20 %:n lähdeverokantaa osinkojen osalta.

Verosopimuksilla voi olla vaikutusta siihen, miten erillisinä verovelvollisina verotettavien yhteisöjen Suomesta saamia tuloja voidaan verottaa Suomessa. Kun trustin kohdalla oli kyse KHO:n ratkaisun mukaisesti tuloverolain tarkoittamasta yhteisöstä, trustin ulkomaisen kotipaikan osoittaminen on lähtökohtaisesti helpompaa, jolloin trusti voi mahdollisesti nauttia verosopimuksiin perustuvista eduista. Tässä yhteydessä on huomioitava, että Suomi ei ole solminut läheskään kaikkien valtioiden kanssa verosopimuksia, eikä esimerkiksi Suomen ja Guernseyn välillä ole tulo- ja varallisuusveroja koskevaa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevaa sopimusta. Lisäksi on huomioitava, että trustin asuinvaltio ei välttämättä anna trusteille asuinvaltiotodistusta, joka usein vaikuttaa siihen, myöntävätkö valtiot verosopimusetuja. Eri valtioiden välillä voi olla muitakin toisistaan eriäviä tulkintoja, jotka vaikuttavat siihen, myöntävätkö ne verosopimusetuja. Tällaiset tulkinnat voivat liittyä esimerkiksi siihen, mikä on trustin asuinvaltio (trustin perustamisvaltio vai trusteen valtio) ja pidetäänkö trustia verosopimussubjektina.

KHO:n ratkaisu kuitenkin mahdollistaa sen, että trusti voisi periaatteessa saada verosopimuksen mukaisia etuja, kunhan Suomen ja trustin kotivaltion välillä on solmittu verosopimus, verosopimus kattaa myös trustit, kyseinen valtio myöntää trustille asuinvaltiotodistuksen ja katsoo trustin olevan oikeutettu verosopimusetuihin.

Lopuksi

KHO:n linjaukset ovat tuoneet lisäselvyyttä trustien verokohteluun. KHO:n ratkaisu kertoo, että tiettyjen edellytysten täyttyessä trusti voidaan katsoa yhteisöksi, siirrot trustiin ovat luovutuksia ja trustin edunsaajia ei veroteta trustin perustamisen yhteydessä. Trusti voisi näissä olosuhteissa myös saada alemman lähdeverokannan esim. osingoille ja mahdollisesti jopa vaatia verosopimuksen mukaisia etuja.

Jos harkinnanvaraiseen trustiin siirretään vain rahavaroja, ei synny luovutusvoittoa trustin perustamisen yhteydessä, koska rahavaroihin ei liity realisoitumatonta arvonnousua. Tällöin verotus lykkääntyy lähtökohtaisesti siihen ajankohtaan, jolloin trustee päättää jakaa varoja trustista. Lisäksi saajan verotus jakautuisi usealle vuodelle ja mahdollisesti usealle sukupolvelle. Näissä tilanteissa trustirakenne voisi olla houkutteleva vaihtoehto perhevarallisuuden turvaamista varten.

KHO:n uuden sekä aikaisempien trustiratkaisujen valossa on yhä selkeämpää, miten trustia kohdellaan Suomen verotuksessa koko trustin elinkaaren aikana. On hyvä kuitenkin tiedostaa KHO:n uuden ratkaisun rajoitukset. Ratkaisu ei kerro, miten esim. peruutettavissa olevaa trustia olisi kohdeltu verotuksessa. Kuten KHO ratkaisussaankin korosti, trusteja arvioidaan aina tapauskohtaisten kokonaisolosuhteiden perusteella. Trustijärjestelyn kohdalla tulee siten aina tehdä perusteellinen analyysi ja hakea ennakkoratkaisu ennen trustin perustamista.

Trustin perustamiseen liittyvät epävarmuudet ovat nyt kuitenkin hälvenemässä suomalaisten osalta, ja seuraavaksi voidaan keskittyä trustien etuihin, joihin liittyy edellä mainittu perhevarallisuuden jakaminen perillisille hallitusti ja suunnitelmallisesti sekä kansainvälisten perheiden hyöty trustien yleisestä käytöstä ja eduista Suomen ulkopuolella. Näin ollen on todennäköistä, että trustit tulevat tulevaisuudessa yleistymään myös suomalaisten varakkaiden perheiden keskuudessa.

Trusts as Corporate Entities and Establishing a Trust – The Supreme Administrative Court Clarifies the Taxation of Trusts

In our previous blog, we emphasised that the tax treatment of trusts is unclear in many respects. However, the Finnish Supreme Administrative Court (SAC) has now published a new ruling KHO 2024:100, which provides answers to several questions. The ruling clarifies especially the tax implications of establishing a trust and whether trusts are considered separate tax subjects.

In this blog, we first discuss the practical implications of the SAC’s ruling on how trusts are taxed when established. Secondly, we consider how a trust could utilise more favourable tax-at-source rates and claim benefits based on tax treaties.

The Supreme Administrative Court's New Trust Decision – Is the Establishment of a Trust Taxable?

Previous case law has led to the conclusion that beneficiaries of a trust established during the settlor's lifetime are generally taxed only when the trust distributes its assets in the future. However, the deferral of the taxation requires that the trust is genuinely discretionary, meaning that the trustee must have independent discretion within the rules of the trust when deciding on the distribution of the trust's assets.

Until now, it has not been clear based on case law whether assets can be transferred to a trust in a tax-neutral manner during its establishment.

The SAC has now, for the first time in a published decision, taken a stance on whether the transfer of shares of a Finnish limited liability company (Oy) to a discretionary trust located in Guernsey is a transfer that is subject to capital gains tax for the settlor (as a so-called property given as contribution in kind). In the case in question, the beneficiaries of the trust were the descendants of the settlors, i.e. children, grandchildren, and their descendants – not the settlors themselves. Capital gains taxation requires that the transfer is made against consideration. In contrast, gratuitous transfers, such as gifts, are not subject to capital gains tax.

The SAC considered that the transfer of ownership of shares to a trust regarded as a corporate entity is a transfer against consideration, which realises the unrealised capital gain for taxation. The SAC did not take a stance on transfer tax in the decision, but also the transfer tax should logically be paid.

This can be considered an exceptional ruling, as the settlor of the trust was not a beneficiary of the trust, the trust was irrevocable, and the trustee had discretion over the distribution of assets. The trustee had an obligation to consult the settlor (while still alive) regarding the distribution of the trust's assets, but such consultation was not binding on the trustee. In practice, the settlor is taxed on a transfer from which they do not personally receive any financial benefit. However, the SAC focused on the primary purpose of the trust establishment, which was to arrange the ownership and management of family wealth over the long term. Furthermore, the SAC took into consideration the benefit accruing to the settlor and the close relatives of the settlor and their ability to influence the trust's operations. In other words, the settlor can be taxed for the transfer, for which consideration was given, as the transaction serves the wealth of settlors’ family members over the long term.

A different decision could also have been justified, and one justice of the SAC indeed issued a dissenting opinion on the decision. The settlor, in reality, receives nothing more than a commitment from the trustee that the family's wealth will be managed carefully in the future. Additionally, the trustee usually charges a management fee from the trust. The settlor thus must pay tax for the trustee to take over the management of the transferred assets, and the trustee also charges separately for the services provided. In other words, one could ask how a transfer to a trust can be made for consideration if the payment is nothing more than a promise from the trustee and if the settlor and beneficiaries also pay for the trustee to manage the assets.

The result of the decision is, in a sense, double taxation, but for two different tax subjects and at a different point in time. First, the settlor is taxed on the capital gain, and then the beneficiaries are taxed on the gift when assets are distributed from the trust. For comparison, such double taxation does not occur in a normal inheritance situation, where the death of the decedent triggers only inheritance tax for the heirs, but not capital gains tax for the decedent (as long as the decedent does not transfer the assets before their death).

In the precedent, the SAC also confirmed that the transfer of assets to an established trust could not be considered a gift to the trust under these circumstances, but instead it was a transfer subject to income tax. This means that the transfer of cash to a trust is not taxable under certain conditions. Based on the SAC's ruling, it can be cautiously concluded that if:

• the trust is irrevocable and genuinely discretionary, and
• only cash is transferred to the trust;

the establishment of the trust does not incur tax in Finland, and the beneficiary is taxed only when they receive distributions from the trust. Thus, a trust can be an excellent tool for family wealth planning for wealthy individuals residing in Finland, at least if the trust is established with cash contributions.

In this context, one can still ask whether the settlor could avoid capital gains tax if they explicitly made a gift (not a transfer by "settlement" document) to the trust. The SAC did not explicitly take a stance on this; however, if the matter were assessed under gift taxation, gift tax would, of course, be payable.

Trust as a Corporate Entity from the Perspective of Finnish Tax Law

Additionally, the decision has clarified the legal state regarding whether a trust is considered an independent taxpayer (e.g. "entity") under Finnish income tax law.

Finnish tax law does not recognise the trust institution, and previous case law has not provided a clear definition of the tax liability status of a trust. The matter is also complicated by the fact that different countries may vary in whether a trust is considered a legal entity, and trusts have different purposes. For example, the SAC has confirmed in its case law that a Delaware Statutory Trust type investment company registered in the United States is comparable to a public limited company in Finland, i.e. a corporate entity for tax purposes. On the other hand, trusts established in Guernsey for family wealth management are not comparable to investment or asset management companies. Another issue is that a trust considered a corporate entity for tax purposes can be treated as a controlled foreign corporation for tax purposes.

In the new decision of the SAC, the trust in question was interpreted as a "special purpose asset pool" under Section 3 of the Income Tax Act, meaning that the trust is considered a corporate entity under Finnish tax law. The SAC focused on the following aspects in assessing the nature of the trust: the assets come into the ownership of the trustee, the trustee has the power to decide how the assets and income are used, the trust is irrevocable and perpetual, and only the obligation to act carefully limits the trustee's legal position.

Can a Trust Obtain a Lower Tax-at-Source and Benefits Based on a Tax Treaty?

The corporate entity status of the trust discussed above is particularly relevant when considering the tax-at-source treatment of Finnish securities owned by the trust. The withholding tax rate for a foreign corporate entity is typically 20%, but in practice, the tax-at-source has often been higher because of the uncertainty surrounding the characterisation of the trust in Finland. This is especially true for trusts established for family wealth management. In our experience, dividends paid by Finnish listed companies owned by trusts have generally been taxed at unfavourable withholding tax rates of 30% or 35%. Additionally, it has been difficult to utilise the lower tax-at-source rates of the tax treaties when the trust's status as an independent taxpayer has been unclear, and it has not been possible to demonstrate the trust's country of residence.

Based on the SAC's decision, it is clear that such an irrevocable trust is, in principle, a corporate entity from the perspective of Finnish tax law. When a foreign entity with limited tax liability in Finland is equated with a corporate entity under the Income Tax Act, the tax-at-source rate on dividends paid from Finland to the corporate entity is, in principle, 20%, unless a tax treaty limits Finland's taxing rights to a lower rate. A trust that meets the conditions of the SAC's decision is a corporate entity and can, in principle, benefit from the 20% tax-at-source rate on dividends.

Tax treaties may have an impact on how income sourced in Finland and received by foreign entities can be taxed in Finland. In the case of the trust at hand, which was considered a corporate entity under the Income Tax Act according to the SAC's decision, it is, in principle, easier to demonstrate the trust's foreign domicile, allowing the trust to potentially enjoy the benefits of tax treaties. It should be noted that Finland has not concluded tax treaties with all countries, and, for example, there is no treaty between Finland and Guernsey. Additionally, it should be noted that the trust's country of residence may not necessarily issue a certificate of residence for the trust, which often affects whether countries grant tax treaty benefits. Different countries may also have other differing interpretations that have an effect on whether they grant tax treaty benefits. These interpretations may relate, for example, to the trust's country of residence (the country of establishment of the trust or the country of the trustee) and whether the trust is considered a tax treaty subject.

However, the SAC's ruling allows the trust to potentially obtain tax treaty benefits, provided that there is a tax treaty between Finland and the trust's country or residence, the tax treaty covers trusts, and the country issues a certificate of residence for the trust and considers the trust eligible for tax treaty benefits.

Conclusion

The SAC’s ruling has provided additional clarity on the tax treatment of trusts. The SAC’s decision indicates that under certain conditions, a trust can be considered a corporate entity, transfers of property to the trust are considered taxable, and the beneficiaries of the trust are not taxed at the time of the trust's establishment. Under these circumstances, the trust could also receive a lower tax-at-source rate, for example, on dividends, and possibly even claim benefits under a tax treaty.

If only cash assets are transferred to a discretionary trust, no capital gain arises at the time of the trust's establishment, as cash assets do not have unrealised appreciation. In this case, taxation is generally deferred until the trustee decides to distribute assets from the trust. Additionally, the beneficiaries would be taxed over several years and possibly several generations. In these situations, the trust structure could be an attractive option for protecting the family wealth.

In light of the SAC's new and previous trust decisions, it is increasingly clear how trusts are treated in Finnish taxation throughout the trust's lifespan. However, it is important to be aware of the limitations of the SAC's new decision. The decision does not indicate how, for example, a revocable trust would be treated for tax purposes. As emphasised by the SAC in its decision, trusts are always assessed based on the individual circumstances of each case. Therefore, a thorough analysis and advance ruling should always be sought before establishing a trust.

There are now less uncertainties related to the establishment of trusts than before. Going forward, the focus can be on the benefits that trusts provide, which include the aforementioned controlled and planned distribution of family wealth to heirs. International families, with members resident in several different countries, can also benefit from the advantages that trusts provide outside of Finland. Therefore, it is likely that trusts will become more common among wealthy Finnish families in the future.