The Supreme Court of Finland Considers Sufficient Hearing of the Parties in an Interim Measures Case (Available in Finnish)

Authors: Olli Mäkelä & Ella Hiltunen

Introduction in English: Interim measures play a key role in litigation. As the duration of Finnish court proceedings has increased, the provisional legal protection that can be obtained by interim measures has become increasingly important. However, interim measures also pose a challenge to the basic principles of civil procedure, such as the right to be heard. In this blog post, our dispute resolution experts Olli Mäkelä and Ella Hiltunen examine a recent Supreme Court ruling that dealt with the question of sufficient hearing of the parties in an interim measures case.

Korkein oikeus arvioi riittävää kuulemista turvaamistoimiasiassa

Turvaamistoimet ovat keskeinen osa siviiliprosessin järjestelmää. Kun oikeudenkäyntien kestot ovat kasvaneet, on turvaamistoimella saatava ennakollinen oikeussuoja jatkuvasti tärkeämpi.

Turvaamistoimella saatavan nopean, ennakollisen oikeussuojan ja toisaalta oikeudenkäynnin perusperiaatteiden kuten kuulemisperiaatteen välillä on kuitenkin selkeä jännite. Perustuslain tasollakin turvattu kuulemisperiaate edellyttää, että asianosaiselle varataan tilaisuus tulla kuulluksi eli esittää oma asiansa ja lausua vastapuolen esittämistä seikoista. Jännitettä kuulemisperiaatteen ja turvaamistoimiasian kiireellisyyden välillä korostaa mahdollisuus myöntää turvaamistoimia ex parte eli väliaikaisina vastapuolta kuulematta. Ex parte -määräykset ovat lakiteknisesti poikkeus pääsääntöön, mutta jo oikeudenkäymiskaaren esitöidenkin mukaan ex parte -mahdollisuus on tarpeellinen koko järjestelmän toimivuuden kannalta. Käytännössä tuomioistuimet myöntävät ex parte -määräyksiä varsin usein.

Ex parte -määräykset ovat väliaikaisia ja nimensä mukaisesti voimassa vain siihen asti, kunnes turvaamistoimiasian vastaaja on saanut lausua turvaamistoimihakemuksesta. Lausumisen jälkeen tuomioistuimen on arvioitava uudelleen, täyttyvätkö turvaamistoimen edellytykset ja määrättävä joko varsinainen turvaamistoimi tai hylättävä turvaamistoimihakemus. Oikeudenkäymiskaari ei kuitenkaan sääntele tarkemmin, miten tuomioistuimen tulee huolehtia lausuttamisesta, vaan säännöksen sanamuoto ”Hakemusta ei voida hyväksyä varaamatta vastapuolelle tilaisuutta tulla kuulluksi” on poikkeuksellisen avoin. Kokemuksemme mukaan käsittelytavat vaihtelevat jonkin verran.

Korkein oikeus otti kantaa kuulemisen toteutumiseen tuoreessa ennakkoratkaisussaan KKO 2023:61. Tapauksessa oli kyse turvaamistoimihakemuksesta, joka perustui väitettyyn patentin loukkaukseen. Hakijan vastapuoli vastusti hakemusta esittämällä väitteen patentin mitättömyydestä. Markkinaoikeus hylkäsi turvaamistoimihakemuksen. Korkein oikeus myönsi turvaamistoimen hakijalle valitusluvan rajoitettuna koskemaan kysymystä siitä, oliko markkinaoikeus menetellyt virheellisesti, kun se ei ollut varannut hakijalle tilaisuutta tulla kuulluksi niistä vastapuolen esittämistä patentin puuttuvaa keksinnöllisyyttä koskevista huomioista ja väitteistä, joiden perusteella markkinaoikeus hylkäsi turvaamistoimihakemuksen.

Kyse oli erityisluonteisesta tapauksesta, koska se koski teollisoikeudelliseen loukkaukseen perustuvaa kieltomääräystä markkinaoikeudessa. Tällaiseen oikeudenkäyntiin sovelletaan kuitenkin pitkälti samoja säännöksiä kuin ”tavallisiin” turvaamistoimiasioihin käräjäoikeuksissa. Ratkaisusta voitaneen siis tehdä turvaamistoimiasioiden yhteydessä tapahtuvaa kuulemista laajemminkin koskevia johtopäätöksiä.

Korkein oikeus totesi, että ”turvaamistoimiasioiden kiireellisyys ja tehokas summaarinen käsittely edellyttävät lähtökohtaisesti, että vastapuoli esittää mitättömyysväitteensä kaikki perusteet heti hakemukseen antamassaan vastauksessa. Mikäli vastauksessa esitetty ei riitä pätevyysolettaman murtamiseen, turvaamistoimihakemus on tämän jälkeen yleensä ratkaistava siitä lähtökohdasta, että hakemuksen perusteena vedottu yksinoikeus on pätevä.” Teollisoikeudellisesta kontekstista huolimatta näkökulma voitaneen yleistää: jos vastauksessa esitetty ei riitä horjuttamaan turvaamistoimihakemuksessa esitettyä, tuomioistuimen on yleensä ratkaistava hakemus siitä lähtökohdasta, että turvaamistoimen edellytykset täyttyvät (jos hakija on onnistunut tämän osoittamaan hakemuksessaan). Korkein oikeus myös totesi, että turvaamistoimiasian kiireellisyys ei oikeuta poikkeamaan kuulemisperiaatteesta, mutta kuulemiselta voidaan edellyttää ”hyvinkin nopeaa aikataulua”.

Tyypillisesti turvaamistoimen hakija haluaa lausua vastaajan vastauksesta, ja vastaaja puolestaan lausua hakijan lausumasta, mikä voi pitkittää turvaamistoimiprosessia. Sen sijaan kokemuksemme mukaan tuomioistuimet harvoin oma-aloitteisesti lausuttavat osapuolia enää vastauksen antamisen jälkeen.

Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että juuri näin turvaamistoimiasiaa käsittelevän tuomioistuimen tulee tietyissä tilanteissa toimia: ”Mikäli vastauksessa sen sijaan on esitetty siinä määrin merkityksellisiä seikkoja, että ne saattavat johtaa turvaamistoimihakemuksen hylkäämiseen, asian käsittelyä on kuulemisperiaatteen toteuttamiseksi vielä jatkettava näiden seikkojen osalta. (…) Jos kuulemista jatketaan kirjallisesti, lausumapyynnössä on yksilöitävä, mistä kysymyksestä asianosaisen on lausuttava (…).”

Korkeimman oikeuden johtopäätös on ymmärrettävä. Jos tuomioistuin katsoisi perustelluksi ratkaista asian vastauksessa esitetyillä seikoilla, hakijalla tulisi olla mahdollisuus lausua näistä seikoista, ja vastaavasti jos vastauksen jälkeisessä lausumassa tuodaan jotain uutta, vastapuolella tulee olla mahdollisuus lausua tästä.  Asianosaisten tyypillinen oma-aloitteellisuus lausumisessa ei myöskään vapauta tuomioistuinta prosessinjohtovelvollisuuksistaan.

Tapauksessa markkinaoikeus oli hylännyt turvaamistoimihakemuksen sellaisten seikkojen perusteella, jotka oli esitetty vasta vastaajan jälkimmäisessä lausumassa. Kun markkinaoikeus ei ollut varannut hakijalle tilaisuutta lausua näistä olennaisena pitämistään seikoista, korkein oikeus katsoi markkinaoikeuden menetelleen virheellisesti ja palautti turvaamistoimiasian markkinaoikeuteen.

Korkein oikeus toi myös esiin useassa kohdassa ratkaisua mahdollisuuden kuulla asianosaisia suullisessa istunnossa. Kokemuksemme mukaan turvaamistoimiasioissa harvemmin järjestetään istuntoja edes silloin, kun niitä vaaditaan – kirjallinen lausuttaminen on usein helpompi ja nopeampi ratkaisu jutturuuhkien ja täysien istuntosalien kanssa painiville tuomioistuimille. Toisaalta asianosaiset usein suosisivat nopeaa ja keskitettyä käsittelyä, mitä suullinen istunto voi edesauttaa. Jää nähtäväksi, johtaako korkeimman oikeuden epäsuora kannanotto istuntojen puolesta niiden lisääntymiseen jatkossa.

Mahdollisena kielteisenä vaikutuksena voi taas olla tuomioistuinten tarpeettoman – menettelyvirheiden pelossa tehdyn – lausuttamisen lisääntyminen. Korkeimman oikeuden ratkaisu antaa tosin selkeät mahdollisuudet vastakkaiseenkin: ratkaisusta ilmenee, että jos vastaajan vastauksessa esitetty ei riitä horjuttamaan turvaamistoimen myöntämisen edellytyksiä, tuomioistuin voi ja sen tulee antaa ratkaisu enempiä lausuttamatta. Ratkaisu korostaa entisestään tuomioistuimen aktiivista prosessinjohtoa ja kuulemisperiaatteen ydintä: asia voidaan ratkaista, kun osapuolille on varattu puolin ja toisin mahdollisuus esittää haluamansa ja lausua toistensa esittämästä.