Valtiovarainministeriön selvitys ei puolla maastamuuttoveron käyttöönottoa
7 February 2020
Authors: Heikki Vesikansa, Johan Hägerström, Stefan Stellato
Valtiovarainministeriön selvitys ei puolla maastamuuttoveron käyttöönottoa
Valtiovarainministeriö on tänään (7.2.2020) julkaissut selvityksen luonnollisia henkilöitä koskevasta maastamuuttoverosta. Selvitystyö perustui Rinteen/Marinin hallitusohjelman kirjaukseen, jonka mukaan ”selvitetään, onko mahdollista ottaa käyttöön veromallia, joka estää ulkomailla asuvien Suomessa verovelvollisina olleiden myynteihin, lahjoihin ja perintöihin liittyvien verojen välttämisen.”
Valtiovarainministeriön selvitys
Valtiovarainministeriön selvitys käsittelee laajasti eri maissa jo käytössä olevia maastamuuttoveromalleja. Yhteistä malleille on lähinnä se, että valtiot pyrkivät säilyttämään verotusoikeutensa siitä huolimatta, että henkilö muuttaa maasta pois. Esimerkiksi Tanskassa, Puolassa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa on käytössä malli, jossa itse maastamuutto laukaisee verotuksen; veronmaksulle on kuitenkin (vapaaseen liikkuvuuteen liittyvistä syistä) tietyin edellytyksin mahdollista saada lykkäystä. Esimerkiksi Ruotsissa on käytössä lievempi malli, jossa Ruotsi voi verottaa maasta muuttaneen luonnollisen henkilön saamia luovutusvoittoja vielä noin 10 vuoden ajan maastamuuton jälkeen.
Suomelle valtiovarainministeriön selvitys ei päädy esittämään yksityiskohtaista mallia. Selvitys kuitenkin toteaa yleisellä tasolla, että kaikista mahdollisista malleista Suomelle sopisi parhaiten verovelvollismyönteinen malli, jossa vero perittäisiin vasta omaisuuden luovutushetkellä eikä jo maastamuuttohetkellä.
Tarkastellun kaltaisen uuden veron yhteensopivuus Suomen solmimien verosopimusten kanssa on epäselvää ja vastaavanlaisten verojen soveltaminen on ollut ongelmallista tai jopa estynyt kokonaan jo muissa maissa. Luovutusvoittoja saa useimpien verosopimusten mukaan nimittäin verottaa vain muuton kohdevaltio, ei lähtövaltio. Selvityskin kokee maastamuuttoverotuksen suureksi ongelmaksi kaksinkertaisen verotuksen lisääntymisen, jos maat eivät pääse yhteisymmärrykseen verotusoikeudestaan. Ratkaisuksi selvitys esittää, että Suomi poistaisi kaksinkertaisen veron hyvittämällä kohdevaltion perimän veron, mikä toisaalta pienentäisi maastamuuttoverosta saatavia verotuloja jopa merkittävästi. Yleisempinä ongelmakohtina selvitys esittää muun muassa kansainväliseen kilpailukykyyn liittyviä näkökohtia, verojärjestelmän monimutkaistumisen, haasteet maastamuuttoverotuksen toteuttamiseksi tarpeellisten tietojen saamisessa ja veron epäoikeudenmukaisen kohdistumisen vain hyvin rajattuun henkilöpiiriin.
Lopuksi valtiovarainministeriö päätyy ongelmakohtiin viitaten esittämään, että ”välittömien lainsäädäntötoimien sijaan olisi aiheellista seurata sitä, kuinka sääntelyn tarve ja asiaa koskeva kansainvälinen tilanne tulevaisuudessa kehittyvät.” Toisin sanoen valtiovarainministeriö ei puolla maastamuuttoverotuksen käyttöönottoa.
Muutamia huomioita
Rinteen/Marinin hallitusohjelman asettama lähtökohta on veron välttämiseen puuttuminen. On kuitenkin syytä kysyä, onko maastamuuttoverolla aiheellista aiheuttaa kohtuuttomia hankaluuksia esimerkiksi ikänsä Suomessa asuneelle henkilölle, joka muuttaa pysyvästi toiseen maahan, ilman että henkilölle edes varataan mahdollisuus esittää selvitystä muuton syistä.
Sitä paitsi jo nykyisen lain mukaan Suomen kansalainen jää maasta muuttaessaan Suomessa yleisesti verovelvolliseksi lähtökohtaisesti muuttovuoden ja kolmen seuraavan vuoden ajaksi ja joissakin tapauksissa jopa pidemmäksi ajaksi. Lisäksi perintö- tai lahjaverovelvollisuuden välttämiseksi ei riitä se, että vain joko antaja tai saaja muuttaa Suomesta.
Valtiovarainministeriön selvityksessä ei juuri esitetä perusteluja sille, miten varmistettaisiin maastamuuttoveron kohdistuminen vain veron välttämistapauksiin. Tämä ei ehkä ole ollut tarpeen, kun ministeriön loppupäätelmä on, ettei veron käyttöönottoa puolleta siihen liittyvien tehokkuus-, oikeudenmukaisuus- ja muiden ongelmien vuoksi.
Nähtäväksi jää, aikooko Marinin hallitus vastoin valtiovarainministeriön johtopäätöstä edistää veron käyttöönottoa.