Political Agreement Reached on the Corporate Sustainability Due Diligence Directive – What Was Agreed? (Available in Finnish)

Authors: Riikka Kuha, Anniina Järvinen, and Anna-Maria Tamminen

Euroopan parlamentti ja neuvosto poliittiseen sopuun yritysvastuudirektiivistä – mitä sovittiin?

Euroopan parlamentti ja neuvosto pääsivät 14.12.2023 kauan odotettuun poliittiseen yhteisymmärrykseen yritysvastuudirektiivistä (Corporate Sustainability Due Diligence Directive, CSDDD/CS3D), jonka tavoitteena on edistää yritysten kestävää ja vastuullista toimintaa globaaleissa arvoketjuissa sekä ankkuroida ihmisoikeuksien ja ympäristön suojelu osaksi yritysten toimintaa ja hallintotapaa (ks. aiemmat kirjoituksemme direktiiviehdotuksesta 22.11.2023, 21.6.2023 ja 11.3.2022).

Yritysvastuudirektiiviä pidetään yhtenä keskeisimmistä ja kiistellyimmistä säädöksistä EU:n kestävän kehityksen ja vihreän siirtymän sääntelykokonaisuudessa. Direktiivillä asetetaan laaja-alaisia velvollisuuksia EU:ssa toimiville suurille ja korkean riskin sektorin yrityksille ja sen vaikutus tulee ulottumaan välillisesti myös pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Vaikka poliittinen yhteisymmärrys direktiivistä on nyt saavutettu, sen lopullinen teksti ei ole vielä saatavilla ja monet säädöksen yksityiskohdat ovat yhä viimeisteltävinä. Tähän kirjoitukseen olemme koonneet keskeiset seikat saavutetusta sovusta Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission julkaisemiin tiedotteisiin perustuen.

Sovun keskeiset kohdat

Soveltamisala

Soveltamisalaa rajaavissa kynnysarvoissa palattiin neuvottelutuloksen myötä pitkälti komission alkuperäiseen ehdotukseen, jonka mukaa direktiivi koskisi suuryrityksiä toimialasta riippumatta sekä matalammin kynnysarvoin tiettyjä korkean riskin toimialan yrityksiä. Sovun mukaan soveltamisalassa ovat siten

• EU:ssa perustetut yritykset, joilla on
  • yli 500 työntekijää ja yli 150 miljoonan euron maailmanlaajuinen liikevaihto, tai
  • yli 250 työntekijää ja yli 40 miljoonan euron maailmanlaajuinen liikevaihto, jos liikevaihdosta vähintään 20 miljoonaa euroa on peräisin ns. korkean ihmisoikeusloukkaus- ja ympäristövahinkoriskin toimialoilta, joita ovat tekstiilien, vaatteiden ja jalkineiden valmistus- ja tukkukauppa, maatalous, metsätalous ja kalastus, elintarvikkeiden valmistus ja maatalouden raaka-aineiden tukkukauppa, kaivannaisteollisuus ja mineraalivarojen tukkukauppa ja niihin liittyvien tuotteiden valmistus, sekä rakennusala.
• EU:n ulkopuoliset yritykset, joiden EU:ssa syntyvä nettoliikevaihto on yli 150 miljoonaa euroa. Komissio julkaisee soveltamisalaan kuuluvista EU:n ulkopuolisista yrityksistä luettelon.

Direktiivi soveltuisi myös yllä todettujen kynnysarvojen ylittävien konsernien emoyhtiöihin.

On merkille pantavaa, että yritysvastuudirektiivin soveltamisalaa koskevat kynnysarvot asettuvat neuvottelutuloksen myötä selvästi korkeammalle kuin jo voimassa olevassa kestävyysraportointidirektiivissä (CSRD)*. Yritysvastuudirektiivin soveltamisalassa tulee arvioiden mukaan olemaan n. 13.000 EU-yritystä ja n. 4.000 EU:n ulkopuolista yritystä. Suoraan soveltamisalassa olevien suomalaisyritysten määräksi on arvioitu n. 300. Vaikka pk-yritykset eivät kuuluu yritysvastuudirektiivin soveltamisalaan, sääntely tulee vaikuttamaan niihin välillisesti, kun ne toimivat osana soveltamisalaan kuuluvien yritysten toimintaketjuja.

EU-lainsäätäjien trilogineuvotteluissa keskeiseksi kiistanaiheeksi noussut finanssisektori on toistaiseksi soveltamisalassa vain omien toimintojensa ja toimitusketjujensa alkupään osalta. Parlamentin vaatimuksesta direktiiviin kuitenkin sisällytetään uudelleentarkastelulauseke, jonka mukaan finanssisektorin loppupään toiminnot kuten rahoituspalvelut on tulevaisuudessa mahdollista sisällyttää direktiiviin riittävän vaikutusarvioinnin perusteella.

Huolellisuusvelvoite ja sen ulottuvuus

Direktiivin soveltamisalassa olevat yritykset velvoitetaan huolehtimaan liiketoimintaketjunsa aiheuttamista toteutuneista tai mahdollisista haitallisista ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksista, jotka yritysten on tunnistettava, arvioitava, ehkäistävä, lievennettävä, minimoitava, lopetettava ja korjattava. Huolellisuusvelvoitteen kiistelty ulottuvuus asetetaan neuvottelutuloksen mukaan koskemaan yritysten omaa ja niiden tytäryhtiöiden toimintaa sekä yritysten liiketoimintaketjuja. Liiketoimintaketju kattaa arvoketjun alkupään sekä osittain myös sen loppupään kumppanit, kuten varastoinnin, kuljetuksen, jakelun ja kierrätyksen.

Luettelo oikeuksista ja kielloista, joiden loukkaamista tai rikkomista pidetään haitallisena ihmisoikeus- tai ympäristövaikutuksena, sisällytetään direktiivin liitteeseen. Luettelossa viitattuihin velvoitteisiin lisätään kompromissin myötä tarkennuksia, jotka liittyvät erityisesti haavoittuvien ryhmien ihmisoikeuksiin. Vastaavasti ympäristövaikutusten luonnetta määrällisenä ympäristön pilaantumisena (kuten haitallinen maaperän muutos, veden tai ilman pilaantuminen, haitalliset päästöt tai liiallinen vedenkulutus tai muut vaikutukset luonnonvaroihin) selkeytetään.

Aiemman ehdotuksen mukaisesti huolellisuusvelvoite vaatii niin ikään yrityksiä luomaan toimintapolitiikan, käytännesäännöt ja prosessit velvoitteen toteuttamiseksi, perustamaan ja ylläpitämään valituskanavaa, jota kautta haitoista kärsivät voivat tuoda huoliaan yrityksen tietoon, sekä seuraamaan toimintapolitiikkansa ja tehtyjen toimien vaikuttavuutta ja viestimään niistä julkisesti.

Riskiperusteista lähestymistapaa ja priorisointia haittavaikutusten arvioinnissa, niihin puuttumisessa ja niiden korjaamisessa on neuvottelutuloksessa odotetusti korostettu.      

Ilmastonmuutoksen torjunta

Neuvottelutuloksen mukaan yritysten – myös finanssisektorin yritysten – on laadittava ja pantava täytäntöön siirtymäsuunnitelma sen varmistamiseksi, että yrityksen liiketoiminta ja strategia ovat linjassa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteen kanssa rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen. Myös kiistelty velvollisuus kytkeä johdon muuttuvat palkitsemisen osat siirtymäsuunnitelman toteuttamiseen näyttäisi jollain tapaa toteutuvan yli 1.000 työntekijän yrityksissä.

Siviilioikeudellinen korvausvastuu ja hallinnolliset sanktiot

Direktiivin velvoitteiden rikkomisen seuraamukset jakautuvat siviilioikeudelliseen korvausvastuuseen ja hallinnollisiin sanktioihin.

Siviilioikeudellisen vastuun osalta neuvottelutuloksessa vahvistetaan oikeussuojan saatavuutta vahinkoja kärsineille – haitallisista vaikutuksista kärsineet ovat oikeutettuja korvaukseen ja myös ammattiliitot ja kansalaisjärjestöt voivat nostaa kanteita. Kanneaika on viisi vuotta. Haittavaikutuksista kärsineiden oikeusasemaa parannetaan myös esimerkiksi rajoittamalla kantajille menettelyistä aiheutuvia kustannuksia.

Jäsenvaltioiden on nimettävä kansallinen viranomainen valvomaan yritysten velvoitteiden noudattamista. Valvovat viranomaiset voivat tehdä tarkastuksia, aloittaa tutkintoja epäiltyjen rikkomusten johdosta sekä määrätä velvoitteita rikkoville yrityksille esimerkiksi seuraamusmaksuja, jotka voisivat yltää jopa 5 %:iin maailmanlaajuisesta liikevaihdosta.

Direktiivin noudattamista voitaisiin käyttää arviointikriteerinä myös julkisissa hankinnoissa hankinta- ja käyttöoikeussopimuksia tehtäessä.

Johdon velvollisuudet

Direktiiviehdotuksessa suurta debattia aiheuttaneet säännökset johdon huolenpitovelvollisuudesta näyttäisivät jäävän pois lopullisesta direktiivistä. Lopputulema on neuvotteluvoitto mm. neuvostolle ja jäsenvaltioille, jotka katsoivat ehdotettujen velvoitteiden puuttuvan epäasianmukaisesti jäsenvaltioiden kansallisiin yhtiöoikeussäännöksiin.

Seuraavaksi

Joulukuinen neuvottelutulos on vasta poliittinen yhteisymmärrys, joka Euroopan parlamentin ja neuvoston on vielä kunkin tahoillaan vahvistettava ja virallisesti hyväksyttävä. Direktiivin lopullisen tekstin julkaisua odotetaan arviolta tammi–helmikuun vaihteessa, jolloin myös varmuus säännösten yksityiskohtaisesta muodosta saadaan. Jäsenvaltioilla on tämän jälkeen kaksi vuotta aikaa saattaa direktiivi osaksi kansallista oikeutta ja säännösten soveltamisen yrityksiin odotetaan alkavan porrastetusti niiden koosta riippuen.

*CSRD soveltamisalassa ovat (i) kaikki EU:n suuret yritykset, jotka täyttävät kaksi kolmesta kynnysarvosta eli yli 250 työntekijää, yli 40 miljoonan euron liikevaihto ja/tai yli 20 miljoonan euron taseen loppusumma; (ii) kaikki säännellyllä markkinalla listatut EU:n yritykset, pois lukien mikroyritykset; sekä (iii) EU:n ulkopuoliset yritykset, joilla on yli 150 miljoonan euron nettoliikevaihto EU:ssa. Kestävyysraportointidirektiivi koskee n. 50.000 yritystä EU:ssa.