Key Reforms in the Second Wave of Reforms to Finnish Restructuring Legislation (Available in Finnish)

Authors: Mikko Tavast and Jan Lilius

Oikeusministeriön työryhmä ehdottaa uusia muutoksia yrityssaneerauslainsäädäntöön

Aiemmassa blogikirjoituksessamme käsittelimme Euroopan parlamentin ja neuvoston uudelleenjärjestelystä ja maksukyvyttömyydestä annetun direktiivin (EU 2019/1023) täytäntöönpanemiseksi kaavailtuja muutoksia yrityssaneerauslakiin. Määräaika kyseisen direktiivin täytäntöönpanemiseksi päättyy heinäkuussa 2022, joten näitä muutoksia voidaan odottaa voimaantuleviksi lähiaikoina.

Oikeusministeriön vastikään antaman tiedotteen mukaan Oikeusministeriön työryhmä on jättänyt lausunnoille ehdotuksen, joka sisältää muita kuin direktiivin edellyttämiä muutoksia yrityssaneerauslainsäädäntöön. Tavoitteet ovat linjassa aiemmin käsiteltyjen muutosten kanssa: tavoitteena on muun muassa sujuvoittaa ja yksinkertaistaa saneerausmenettelyä karsimalla ja keventämällä saneerausmenettelyyn liittyviä vaiheita. Samalla korjattaisiin eräitä käytännössä ilmenneitä epäkohtia, tehtäisiin saneerausohjelman vahvistamisesta helpompaa ja laajennettaisiin velallisen oikeutta irtisanoa sopimuksia saneerauksen mahdollistamiseksi.

Muutosten on tarkoitus tulla voimaan keväällä 2023. Työryhmän mietintöön on mahdollista antaa lausunto Oikeusministeriön lausuntopalvelussa 20.5.2022 saakka.

Käsittelemme alla loppumietinnössä esitettyjä keskeisimpiä uudistuksia perustuen omiin kokemuksiimme saneerausmenettelyistä ja niiden käytännön toteuttamisesta.

Saneerausmenettelyn keventämiseksi niin sanottua taloudellista perusselvitystä ei enää laadittaisi. Sen sijaan velkojille laadittaisiin selvittäjän ensiarvio, jossa selvittäjä toteaisi saneeraushakemukseen nähden olennaiset uudet ja poikkeavat tiedot velallisen taloudellisesta tilanteesta ja taloudellisten vaikeuksien syistä. Kyse olisi esitys- ja toimittamistavan tehostamisesta: selvittäjän tehtäviin kuuluisi edelleen velallisen taloudellisen tilanteen selvittäminen.

Käytännössä voidaan odottaa, että muutoksen myötä saneeraushakemuksen laadulle ja sisällölle pantaisiin enemmän merkitystä. Huolellisesti laadittu saneeraushakemus voisi vähentää selvittäjän työtä – vaikka selvittäjän tehtäviin edelleen kuuluisi velallisen taloudellisen tilanteen selvittäminen. Vastaavasti huolimattomasti laadittu tai suppea saneeraushakemus tarkoittaisi käytännössä laajempaa ja syvällisempää selvittäjän ensiarviota.

Konkurssiin verrattuna saneerausvelan prekluusio on ollut käytännössä varsin harvinainen ilmiö, mikä vähentää velkojan painetta ”valvoa” saatavansa saneerauksessa samalla pieteetillä kuin konkurssissa. Tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että velallisen velkatilannetta on monessa menettelyssä jouduttu tarkistamaan useaan kertaan saneerausmenettelyn aikana. Mitä lähempänä ohjelman valmistumista ja vahvistamista saneerausvelkoja on jouduttu tarkistamaan tai lisäämään, sitä suurempi aika- ja kustannushaitta tarkistamisesta on johtunut. Nyt uuden ehdotuksen myötä määräajan jälkeen ilmoitettuja velkojien saatavia koskisi konkurssin jälkivalvontamaksun kaltainen vähennys, joka tehtäisiin velkojalle saneerausohjelmassa määrättävästä suorituksesta. Tämän voidaan olettaa kannustavan velkojia aktiivisuuteen omien saataviensa ja oikeuksiensa suojaamiseksi jo varhaisessa vaiheessa saneerausmenettelyä.

Ehdotuksen mukaisella uudistuksella tehostettaisiin myös saneerausohjelman nopean vahvistamisen mahdollisuutta laskemalla vahvistamiselle asetettua enemmistövaatimusta (suostumus olisi saatava 70 % velkojien saatavien kokonaismäärästä ja kaikilta niiltä velkojilta, joiden saatavan määrä on vähintään 10 prosenttia saatavien kokonaismäärästä). Vaatimus olisi vielä kevyempi (60 %), jos velkojan tulee ohjelman mukaan maksaa kunkin velkojan saatavasta vähintään 25 prosenttia viimeistään vuoden sisällä ohjelman vahvistamisesta. Käytännössä tämä muutos tekisi todennäköisemmäksi, että ohjelma voitaisiin vahvistaa ilman aikaa vievää äänestysmenettelyä.

Yrityssaneerauksen oikeusvaikutusten osalta olennainen muutos koskee velallisen oikeutta irtisanoa ennen saneerausmenettelyn alkamista tehtyjä sopimuksia, joissa velallinen on sitoutunut muuhun kuin rahamääräiseen mutta silti taloudellisesti kuormittavaan suoritusvelvollisuuteen. Irtisanomisoikeus olisi riippuvainen selvittäjän suostumuksesta, ja irtisanomisesta muodostuva velka olisi saneerausvelkaa ja kuuluisi siten velkajärjestelyiden piiriin. Tämänhetkisessä yrityssaneerauslainsäädännössä on olennaisesti samanlaisia elementtejä sisältävä vuokra- ja vuokrausluottosopimuksia koskeva irtisanomisoikeus, minkä lisäksi on huomioitava myös työsopimusten irtisanomista koskeva erityissäännös työsopimuslaissa. Nämä säännökset yhdessä mahdollistaisivat velallisen liiketoiminnan moniulotteisen saneerauksen tilanteessa, jossa velallisella on erityisiä tarpeita tehostaa tai uudelleenjärjestellä liiketoimintaansa.

Ehdotuksessa on myös muita, pienehköjä muutoksia, joilla tavoitellaan menettelyn sujuvuutta ja joutuisuutta. Muutoksilla muun muassa muutetaan tuomioistuimen ja selvittäjän välistä työnjakoa karsimalla tuomioistuimen työvaiheita. Yksi mainittava muutos kohdistuisi peräkkäisiin yrityssaneeraushakemuksiin ja helpottaisi jo kertaalleen hylätyn hakemuksen jälkeen tehdyn hakemuksen hylkäämistä.

Tässä ja aiemmassa blogikirjoituksessamme käsiteltyjen uusien ehdotusten myötä yrityssaneerauslakiin on tulossa lyhyessä ajassa varsin paljon muutoksia, joista osan voidaan odottaa muuttavan menettelyn luonnetta olennaisesti. Onkin mielenkiintoista nähdä, millainen dynamiikka saneerausmenettelyihin – joita on pian kaksi vaihtoehtoista menettelyä! – muodostuu, ja miten uudistukset käytännössä toteuttavat tavoitetta yksinkertaistaa ja tehostaa menettelyä.