News & Views

Hydrogen Investments — Balancing Between Climate Goals and Regulation (Available in Finnish)

23 January 2023

(Authors: Meri-Katriina Pyhäranta and Julia Ranta)

Vetyinvestoinnit - tasapainoilua ilmastotavoitteiden ja sääntelyn välillä

Mikä vetyä koskevassa lainsäädännössä puhututtaa?

Lähes jokainen kuulemamme vetytaloutta koskeva esitys on viimeisen vuoden aikana sisältänyt seuraavan viestin: yksi tärkeimmistä, tai jopa tärkein, investointeja tällä hetkellä hidastava tekijä on vetyä koskevan sääntelyn keskeneräisyys. Toisin sanoen investoijat eivät halua tai uskalla tehdä investointipäätöksiä, koska EU-tasolla käydään edelleen keskustelua vedyn eri väreistä ja niihin liittyvistä vaatimuksista. Uusiutuvalla energialla, kuten tuulivoimalla tuotettu vety ei nimittäin automaattisesti ole vihreää vetyä. Sähkön alkuperän lisäksi on joukko muita vaatimuksia, joita esitetään edellytykseksi sille, että vetyä voidaan kutsua vihreäksi EU-lainsäädännön tarkoittamassa mielessä. Näistä vaatimuksista voi lukea tarkemmin täällä.

Mitä merkitystä värittömän kaasun värillä on ylipäätään? EU:n ilmastotavoitteiden näkökulmasta ei ole yhdentekevää, millaista energiaa vedyn valmistukseen käytetään. Vedyn tuotantohan ei itsessään ole uusi asia. Uutta on mahdollisuus korvata fossiiliset polttoaineet vedyllä tai vetypohjaisilla polttoaineilla erityisesti niillä aloilla, joita ei voi tehokkaasti sähköistää, kuten esimerkiksi teollisuudessa ja raskaassa liikenteessä. Olennaista on myös vedyn tuoma mahdollisuus varastoida uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä ja siten mahdollisuus tuoda energiajärjestelmään paljon kaivattua joustoa. Päästöjen vähentämisen näkökulmasta on siten olennaista, että vety on tuotettu uusiutuvalla energialla ja että uusiutuvaa energiaa on riittävästi tarjolla sekä vedyn tuotantoon että muihin tarpeisiin. Sääntelyllä halutaan välttää se, että valtavasti sähköä kuluttava vedyntuotanto ei veisi liian suurta osaa olemassa olevasta uusiutuvan energian tuotannosta ja johtaisi siihen, että uusiutuvaa energiaa ei lopulta riittäisi tarpeeksi sähköverkkoon.

Vetyä koskevan lainsäädännön ensisijainen tarkoitus on siis varmistaa, että vedyn tuotanto vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja niistä aiheutuvia päästöjä. Sääntelyn haaste on tasapainoilu mahdollisimman kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden ja toisaalta investointeihin kannustavan sääntelyn välillä. Esitetyt ehdotukset sääntelyn sisällöksi eivät toistaiseksi ole löytäneet tyydyttävää tasapainoa ja mitä kauemmin lopputulosta joudutaan odottamaan, sitä suurempi on riski investointien karkaamisesta erityisesti Yhdysvaltoihin. Elokuussa 2022 säädetty Inflation Reduction Act houkuttelee investointeja Yhdysvaltoihin mm. puhtaan vedyn tuotannolle myönnettävien tukien vuoksi.

Miksi vedyn alkuperällä on väliä?

Vihreällä vedyllä on erityinen asema uusiutuvaa energiaa koskevan vuonna 2018 voimaan tulleen RED II -direktiivin ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. RED II asettaa EU:ta koskevan sitovan tavoitteen, jonka mukaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus on oltava vähintään 32 prosenttia unionin energian kokonaisloppukulutuksesta vuonna 2030. Lisäksi liikenteen käyttämästä energiasta vähintään 14 prosenttia on oltava uusiutuvaa energiaa vuoteen 2030 mennessä. Jäsenvaltiot ovat RED II:n ohella asettaneet omat kansalliset sitoumuksensa unionin yleistavoitteen saavuttamiseksi. Suomi on ilmoittanut tavoittelevansa vähintään 51 %:n uusiutuvan energian osuutta yleisesti ja 34 % osuutta liikennesektorin osalta vuonna 2030. Liikennettä koskeva tavoite on Suomessa viety käytäntöön jakeluvelvoitelailla, jolla asetetaan liikennepolttoaineen jakelijoille velvoite toimittaa vuosittain uusiutuvia polttoaineita kulutukseen. Uusiutuvan energian osuutta Suomen kokonaisenergiankulutuksesta seurataan muun muassa alkuperätakuujärjestelmän kautta.

Vedyn tuotantoa koskeva sääntely on osa käynnissä olevaa RED II -direktiivin uudistusta. Komission ehdotuksen mukaan uusiutuvan energian osuus unionin energian kokonaisloppukulutuksesta nostettaisiin päivitetyssä RED II:ssa 40 prosenttiin vuonna 2030. Myös liikennettä koskevia tavoitteita uudistettaisiin: jäsenvaltiot voisivat joko valita yleisen vähintään 13 prosentin kasvihuonekaasuintensiteettiä koskevan vähennystavoitteen vuoteen 2030 mennessä tai sitoutua vähintään 29 prosentin uusiutuvan energian osuuteen liikennesektorin kokonaisloppukulutuksesta vuoteen 2030 mennessä.   

Lisäksi komissio on ehdottanut direktiiviin muutosta uusiutuvan energian osuuden lisäämiseksi teollisuudessa. Toteutuessaan direktiivimuutos sisältäisi tavoitteen lisätä uusiutuvien energialähteiden osuutta teollisuuden lopullisessa energiakäytössä keskimääräisellä 1,1 prosenttiyksikön vähimmäislisäyksellä vuosittain vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi muiden kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden (ns. RFNBO:iden, kuten vihreän vedyn ja vihreästä vedystä jatkojalostettujen polttoaineiden) osuus tulisi olla 50 prosenttia teollisuudessa käytetystä vedystä vuoteen 2030 mennessä. Uusiutuvan energian lisäämistä koskevien tavoitteiden ohella teollisia tuotteita ei jatkossa saisi merkitä tai esittää uusiutuvalla energialla tai RFNBO:illa tuotetuksi ilman, että tuotteen valmistuksessa ja jakelussa käytetyn uusiutuvan energian tai RFNBO:iden prosenttiosuus olisi kerrottu. Tämän vuoksi lainsäädännön selkeys ja ennakoitavuus vedyn ja siitä johdettujen polttoaineiden valmistuksen suhteen on ensiarvoisen tärkeää investointeja suunnitteleville toimijoille.

RED II:n ohella ei myöskään pidä unohtaa taksonomiaa eli EU:n vihreitä investointeja koskevaa luokittelujärjestelmää. Vedyn alkuperää koskevat vaatimukset tulevat välillisesti sovellettavaksi myös taksonomian kautta, vaikka RED II ja EU:n taksonomiasääntely sinänsä ovatkin eri kokonaisuuksia.

Mitä on odotettavissa?

Vetyä koskeva lainsäädäntökokonaisuus on tällä hetkellä Euroopan unionin neuvoston ja parlamentin käsiteltävänä. Myös vedyn markkinoita ja infrastruktuuria koskeva ”kaasupaketti” on RED II -direktiivin tavoin valmisteltavana EU-tasolla. Komissio on aiemmin arvioinut RED II -direktiivin uudistuksen valmistuvan tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä, mutta annettuun aikatauluun lienee syytä suhtautua varauksellisesti. Positiivista on kuitenkin se, että vuoden 2023 ensimmäisellä puoliskolla EU:n neuvoston puheenjohtajamaana toimiva Ruotsi on asettanut tavoitteekseen priorisoida vihreään siirtymään sovellettavia lakipaketteja.

Energiasektorin nopean kehityksen takia myös energiasektoria koskeva lainsäädäntö on jatkuvassa kehityksessä. Unionin tasolla valmisteltavana olevan regulaation ohella katse on syytä kääntää myös kohti kansallista lainsäädäntöä ja lainsäädännön eri osa-alueiden yhteensovittamista. Sääntelyn keskeisten edellytysten tunnistaminen on kriittinen osa hankekehitystä.

 

Asiantuntijamme Hannes Snellmanilla seuraavat tiiviisti lainsäädännön kehitystä ja tarjoavat myös vetytalouden sääntelyyn ja sen vaikutuksiin liittyviä koulutuksia. Olethan yhteydessä, jos voimme olla avuksi lainsäädäntöön ja hankekehitykseen liittyvissä juridisissa kysymyksissä!

More News