Finnish Supreme Court Rules on Interim Measures in Damages Cases

Author: Matti Tyynysniemi

KKO:lta ratkaisu turvaamistoimista vahingonkorvausasioissa

KKO antoi 10.6.2020 ennakkopäätöksen KKO:2020:41, joka koski takavarikkoa rakennusvirheisiin perustuvan vahingonkorvauksen turvaamiseksi. Turvaamistoimet onkin syytä pitää työkalupakissa myös tällaisissa asioissa. Kyseessä on eräänlainen ”sisarratkaisu” KKO:n viimevuotiselle ennakkopäätökselle KKO 2019:32, joka koski takavarikkoa purjealuksen rakentamisessa tapahtuneisiin virheisiin perustuvan vahingonkorvauksen turvaamiseksi. Ratkaisussa KKO 2019:32 oli käsittelyssä pelkästään takavarikon ns. vaaraedellytys, nyt annetussa ratkaisussa KKO:2020:41 pelkästään ns. vaade-edellytys. Koska takavarikon myöntämiseksi molempien edellytysten tulee täyttyä, ratkaisut muodostavat yhdessä ajantasaisen paketin siitä, miten KKO takavarikkoa koskevaa oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 1 §:ää tulkitsee. Säännös kuuluu seuraavasti:

Jos hakija saattaa todennäköiseksi, että hänellä on saaminen, joka voidaan määrätä maksettavaksi ulosottokaaren (705/2007) 2 luvun 2 §:n 1–4 kohdassa tarkoitetulla ratkaisulla [=vaade-edellytys], ja on olemassa vaara, että vastapuoli kätkee, hävittää tai luovuttaa omaisuuttaan taikka menettelee muulla hakijan saamista vaarantavalla tavalla [=vaaraedellytys], tuomioistuin voi määrätä pantavaksi vastapuolen irtainta tai kiinteätä omaisuutta takavarikkoon niin paljon, että saaminen tulee turvatuksi. (hakasulkeet lisätty tässä)

Nyt annetussa ratkaisussa KKO:2020:41 on toistettu ratkaisussa KKO:2019:32 todetut lähtökohdat siitä, että kiireellisyysvaatimuksen vuoksi turvaamistoimimenettely on luonteeltaan summaarisempaa kuin pääasiaa koskeva oikeudenkäynti. Kohdan voi lukea perusteluiksi sille, miksi takavarikon kynnys vahingonkorvausasioissa on matalalla. Asia on käsiteltävä kiireisesti, turvaamistoimi on peruutettava, jos siihen ei ole enää syytä, turvaamistoimen hakijan on yleensä asetettava vakuus vastapuolelle mahdollisesti syntyvästä vahingosta, ja hakija on tarpeettomaksi osoittautuvasta turvaamistoimesta tuottamuksesta riippumattomassa vastuussa. Ratkaisut vahvistavat jo aiemmin vakiintuneen oikeustilan.

Vaade-edellytys (KKO:2020:41)

Ratkaisussa KKO:2020:41 oli siis käsiteltävänä vaade-edellytys eli se, oliko takavarikon hakija saattanut todennäköiseksi, että hänellä oli turvattavaksi vaadittu saaminen. Hakija B oli rakennuttanut varastohallin, jonka katto oli myöhemmin osin romahtanut. B nosti vahingonkorvauskanteen pääurakoitsijaa, konsulttia ja perustukset urakoinutta A:ta vastaan ja haki myöhemmin takavarikkoa saatavan turvaamiseksi. Pääurakoitsijan ja konsultin kanssa pääasia päättyi sovintoon, mutta A:n kanssa takavarikon vaade-edellytys eteni KKO:n käsiteltäväksi.

Ratkaisun perusteella takavarikon vaade-edellytys on vahingonkorvausasioissa lähtökohtaisesti helppo täyttää. Saaminen täytyy yksilöidä (vahinkoa aiheuttanut teko, syntynyt vahinko ja vastuuperuste), ja se ei saa olla selvästi perusteeton. Vastapuolen vahingonkorvausta koskevat kiistämisperusteet kuuluvat lähtökohtaisesti käsiteltäväksi pääasiassa, eivätkä estä takavarikkoa. Tällaisia A:n esittämiä väitteitä asiassa olivat ainakin se, että B oli hyväksyttyään hallin vastaanotetuksi menettänyt oikeuden vedota perustusten rakentamistavan virheellisyyteen, ja se, että rakennusvirheitä ei ylipäätään ollut ja kysymyksessä oleva sokkeli soveltui vaaraa aiheuttamatta tarkoitukseensa.

Toisin sanoen vaikuttaisi siltä, että takavarikon vaade-edellytyksen täyttämiseen riittää vahingonkorvausvaatimus, joka päältä päin katsoen ei ole ilmeisen epäuskottava.

Tässä tapauksessa saatava kuitenkin oli osin selvästi perusteeton. Hakija B oli itse esittänyt pääasiassa asiantuntijalausunnon, jonka mukaan hallin romahtaminen ei ollut johtunut perustuksista, ja myös viitannut lausuntoon pääasiassa antamassaan lausumassa. Tämä riitti osoittamaan syy-yhteyden A:n suorituksen ja hallin romahduksen välillä selvästi perusteettomaksi, ja KKO katsoi, että vaade-edellytys ei täyttynyt hallin romahtamiseen perustuvan vahingonkorvauksen osalta. Tilanne, jossa hakijan itsensä pääasiassa toimittama selvitys osoittaa turvaamistoimiprosessin aikana syy-yhteyden puuttuvan, lienee poikkeuksellinen.

Takavarikko kuitenkin pidettiin voimassa siltä osin kuin kyse oli vahingonkorvauksesta, joka ei perustunut hallin romahtamiseen, vaan romahtamisen jälkiselvittelyissä havaittuihin muihin virheisiin perustuksissa. Kun selvitystä siitä, miten B:n takavarikkoon hakema määrä jakautui eri perusteiden välillä, ei ollut, KKO arvioi hallin romahduksesta riippumattoman vahingonkorvausvaatimuksen määräksi noin puolet B:n vaatimuksista.

Vaaraedellytys (KKO:2019:32)

Takavarikkoon tarvitaan turvattavan saatavan lisäksi myös vaara hakijan vastapuolen omaisuuden hukkaamisesta, eli ns. vaaraedellytys. Kun tuore KKO:2020:41 käsittelee vain vaade-edellytystä, aiempi KKO:2019:32 keskittyy vastaavasti vain vaaraedellytykseen.

Ratkaisussaan KKO totesi vakiintuneen oikeuskäytännön olevan se, että hukkaamisvaaran voidaan katsoa olevan olemassa, jollei vaara esillä olevissa olosuhteissa ole varsin epätodennäköinen. Riittävänä ei kuitenkaan voida pitää pelkän väitteen esittämistä hukkaamisvaaran olemassaolosta, vaan hakijan pitää yksilöidä hukkaamisvaaraa koskevan väitteensä tueksi sellaisia asian olosuhteisiin liittyviä seikkoja, joista hukkaamisvaaran voidaan päätellä olevan olemassa. Vastaavasti hakijan vastapuolella on tilaisuus esittää seikkoja ja selvitystä hukkaamisvaaran olemassaoloa vastaan. Hakemus on hylättävä, jos tuomioistuin kaiken asiassa esitetyn perusteella päätyy siihen, että hukkaamisvaara on varsin epätodennäköinen.

KKO katsoi ratkaisun KKO:2019:32 hakijan esittäneen riittävästi seikkoja, joiden perusteella hukkaamisvaaran voitiin päätellä olevan olemassa. Tällaisia olivat:

• Vastapuolen varallisuus oli pieni verrattuna turvaamistoimen perusteena olleeseen, pääomaltaan noin 22,4 miljoonan euron vaateeseen – KKO piti vaatimusta erittäin suurena verrattuna vastapuolen taloudellisesta kantokyvystä esitettyihin tietoihin.
• Sama henkilö oli vastapuolen hallituksen ainoa jäsen ja käytti määräysvaltaa vastapuolen emoyhtiössä – KKO piti myös tätä merkityksellisenä hukkaamisväärän todennäköisyyden kannalta, koska se saattoi helpottaa varojen siirtämistä tai luovuttamista.
• Vastapuolen omaisuus oli helposti siirrettävissä tai luovutettavissa huomioon ottaen sen laatu ja yhtiön omistusrakenne.
• Hakijan esittämän mukaan hukkaamisvaara oli käynyt ilmeiseksi pääasiaa koskevan välimiesmenettelyn kestäessä hakijan ja vastapuolen mainitun pääomistajan välillä käytyjen keskustelujen kuluessa ­– KKO ilmeisesti katsoi tätä väitettä tukevan sen, että hakija oli hakenut turvaamistointa välimiesmenettelyn kuluessa.
• Hakija oli tuonut esiin myös sen, että vastapuolen pääomistajalleen rakentama alus oli saatu valmiiksi ja pääomistajan alusten korjaustyöt oli saatu päätökseen kesällä 2017, mitkä tapahtumat olivat lisänneet hukkaamisvaaraa.

KKO arvioi tämän jälkeen, oliko hakijan vastapuoli kuitenkin esittänyt vastaselvitystä, jonka perusteella hukkaamisvaaraa oli hakijan selvityksestä huolimatta pidettävä varsin epätodennäköisenä. Esitettyjä seikkoja olivat:

• Hakija oli pannut käräjäoikeuden määräämän turvaamistoimen täytäntöön vain kahden miljoonan euron osalta.
• Vastapuoli oli toimiva yritys, jolla oli suuri tilauskanta ja huomattava määrän työntekijöitä.
• Mitään hukkaamistekoja ei ollut tapahtunut.
• Emoyhtiön yhtiölle myöntämät huomattavat pääomalainat osoittivat yhtiön toiminnan jatkuvuutta ja sitä, ettei hukkaamisvaaraa ollut.
• Varojen siirto pois yhtiöstä olisi lainvastaista.

KKO ei katsonut näillä seikoilla olevan ratkaisevaa merkitystä hukkaamisvaaran arvioinnissa, eivätkä vastapuolen esittämät vastaseikat riittäneet osoittamaan, että hukkaamisvaaraa ei olisi tai se olisi varsin epätodennäköinen. Takavarikko pidettiin voimassa.

Lopuksi

Edellä kuvattujen ratkaisujen perusteella vaikutelma on, että vaade-edellytyksen täyttäminen on vahingonkorvausasioissa varsin suoraviivaista, mutta vaaraedellytyksen arviointi voi vaatia hieman enemmän tapauskohtaisten olosuhteiden punnintaa. Tähän on tarjolla myös aiempaa ratkaisukäytäntöä kuin vain juuri ratkaisussa KKO:2019:32 käsillä olleet olosuhteet. Ratkaisujen KKO:2020:41  ja KKO:2019:32 viesti näyttäisi joka tapauksessa olevan, että takavarikon kynnys on pidettävä tietoisesti matalana, jotta se säilyttää käyttökelpoisuutensa saatavien turvaamisessa. Sitä, että takavarikko myönnetään jo ohuella selvityksellä, on tarkoitus tasapainottaa sillä, että takavarikon hakeminen tapahtuu hakijan riskillä, ja perusteettoman takavarikon hakeminen voi johtaa seurauksiin hakijalle.