Exit Tax for Finnish Individuals, Part 1: Thoughts on the Draft Government Proposal’s General Effects on Immigration and Emigration (Available in Finnish)

Authors: Joakim Frände and Stefan Stellato

Arvonnousuvero, osa 1: Ajatuksia luonnoksen yleisistä vaikutuksista maahan- ja maastamuuttoon

Tämä on blogisarjamme ensimmäinen osa, joka käsittelee arvonnousuveron yleisiä vaikutuksia. Blogisarjan seuraavassa osassa käsittelemme arvonnousuveron määräyksiä yksityiskohtaisemmin.

Valtiovarainministeriö on 12.8. julkaissut luonnoksen hallituksen esitykseksi, jolla Suomi ottaisi vuoden 2023 alusta käyttöön arvonnousuveron. Arvonnousuverolla tarkoitetaan tässä yhteydessä veroa, joka määrätään ulkomaille muuttaneen henkilön omaisuuden arvonnousutulon johdosta. Vero tosin määrätään vasta omaisuuden luovutuksen yhteydessä. Arvonnousuvero kohdistuisi vain hyvin varakkaisiin yksityishenkilöihin, sillä verolle on asetettu kynnysrajoja ja edellä mainituista henkilöistäkin lähtökohtaisesti vain niihin, jotka muuttavat pois maasta 1.1.2023 jälkeen esimerkiksi perhe- tai työperäisistä syistä. Valtiovarainministeriö itse totesi aiemmassa selvityksessään vuonna 2020, jolloin se päätti olla edistämättä arvonnousuveroa, että kohdistuessaan hyvin harvoihin henkilöihin veromalli voisi olla verovelvollisten yhdenvertaisen kohtelun ja verovelvollisten horisontaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta ongelmallinen.  Tästä huolimatta nyt annettu luonnos hallituksen esitykseksi ei lainkaan käsittele yhdenvertaisuuskysymyksiä eikä syrjintänäkökulmia. Luonnoksessa ei myöskään oteta kantaa siihen, missä lainsäätämisjärjestyksessä hallituksen esitystä tulisi käsitellä – ja pitäisikö lakia käsitellä perustuslakivaliokunnassa. Vertailun vuoksi muun muassa Ranskan ns. miljonäärivero kaatui Ranskan perustuslakituomioistuimessa, koska sen arvioitiin kohdistuvan hyvin harvoihin henkilöihin eikä sen siksi katsottu olevan yhdenvertainen. Mielestämme hallituksen esityksessä olisi syytä ottaa kantaa lain säätämisjärjestykseen sekä olennaisiin yhdenvertaisuuskysymyksiin, jotta eduskunnan perustuslakivaliokunta voi tehdä asiasta kunnollisen ja harkitun analyysin. Kuten valtiovarainministeriökin on aiemmin todennut, kyseessä on mittava muutos kansalaisten väliseen horisontaaliseen oikeudenmukaisuuteen, ja siksi siitä olisi mielestämme perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta asiallisinta säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Miten houkutella lisää osaavaa työvoimaa ja veronmaksajia Suomeen?

Suomi on kooltaan ja väkiluvultaan pieni, mutta verrattain menestynyt ja vauras maa. Suomen menestykselle keskeistä on koulutettu, ahkera ja kekseliäs työvoima. Varsinkin muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana kouluttautunut ja innovatiivinen uusi sukupolvi on luonut menestysyhtiöitä, jotka ovat tuottaneet valtavasti työpaikkoja ja huomattavia tulovirtoja Suomeen. Voikin hyvin sanoa, että Suomen menestys on nyt ja jatkossa hyvin riippuvainen kouluttautuneesta, innovatiivisesta ja ahkerasta työvoimasta.

Suomessa on koulutetun työvoiman työvoimapula, mikä on useasti ollut esillä valtakunnallisissa lehdissä. Myös väestön ikääntyminen lisää painetta houkutella työikäistä väestöä Suomeen. Hallitus onkin pyrkinyt helpottamaan työvoiman saamista Suomeen muun muassa kesäkuussa 2022 voimaan astuneella viisumimuutoksella. Ns. D-viisumin pitäisi nopeuttaa eritysasiantuntijoiden ja startup-yrittäjien maahantuloa. Tämä on yksi askel eteenpäin. Valitettavasti hallituksen suunnittelema arvonnousuvero (maastapoistumisvero, exit-vero) on tässä mielessä askeleita taaksepäin.

Arvonnousuvero voi soveltua henkilöihin, jotka edellisen kymmenen vuoden aikana ovat asuneet Suomessa vähintään neljä vuotta. Oletettavasti arvonnousuvero tulee vähentämään halukkuutta muuttaa Suomeen neljää vuotta pidemmäksi ajaksi. Myös luonnoksessa on tiedostettu, että arvonnousuvero tulee tekemään maahanmuutosta vähemmän houkuttelevaa.

Vastaavaan olemme monesti törmänneet tilanteissa, joissa valtiossa on jo käytössä arvonnousuvero. Henkilöt ovat kertoneet hyväksyneensä työpaikan esimerkiksi Suomesta osittain sen takia, että muutoin he olisivat joutuneet lähtövaltion arvonnousuveron piiriin. Vastaavasti ennen muuttoa uuteen valtioon on tullut kysymyksiä, kuinka pitkäksi aikaa valtioon voi jäädä ilman, että se johtaa arvonnousuverolainsäädännön soveltumiseen tai esimerkiksi paikalliseen varallisuusverotukseen. Voi olettaa, että Suomeen muuttoa harkitsevat ulkomaalaiset tulevat ottamaan arvonnousuveron huomioon tehdessään muuttopäätöstä ja harkitessaan Suomessa asumisen kestoa.

Suomella on haasteita houkutella kansainvälistä työvoimaa. Erityisosaajat ja startup-yrittäjät voivat usein mielensä mukaan valita työnantajansa ja asuinvaltionsa. Suomessa on jo maailman korkeimpiin kuuluva verorasitus ja korkeat elinkustannukset eikä erityisasiantuntijoiden palkkataso ole kovin kilpailukykyinen. Muut pohjoismaat ovat monilla mittareilla Suomea houkuttelevampia. Miten perustella Suomeen muuttamista varsinkin, jos henkilökohtainen omaisuus ja sen arvonnousu – jopa Suomeen muuttoa edeltävältä ajalta – menisi arvonnousuveron piiriin, kun Suomesta lopulta palaa ulkomaille?

Tuleeko arvonnousuvero johtamaan ”aivovuotoon”?

Todellisuudessa jo pelkkä arvonnousuveron olemassaolo tullee monen tavallisen kansalaisen osalta hillitsemään ulkomaille muuttoa, mikä johtuu muun muassa veron epäselvästä sisällöstä ja kaksinkertaisen verotuksen riskistä. Taustalla voi tietysti osin olla tietämättömyys lain sisällöstä ja siitä, miten kaksinkertaisen verotuksen riskiä voi minimoida. Suomen menestyksen kannalta olisi elintärkeää, että suomalaiset käyvät ulkomailla kouluttautumassa tai työskentelemässä. Kun he joskus palaavat Suomeen, heidän kansainvälinen kokemuksensa ja kontaktiverkostonsa koituu Suomen hyödyksi.

Lisäksi henkilöt, jotka haluaisivat viettää eläkepäivänsä Suomen rajojen ulkopuolella, voivat joutua elinkustannusten kattamiseksi realisoimaan varoja. Näissä tapauksissa jo tieto siitä, että tulevaisuudessa pitäisi jatkuvasti raportoida Suomen veroviranomaisille taloudellisista päätöksistään tai joutua molemmissa valtioissa riitelemään veroviranomaisten kanssa esimerkiksi verotusvallan jaosta, ulkomaisen veron hyvityksestä tai hankintamenojen laskemisesta saattaa tuntua liian työläältä.

Huolestuttavaa on myös sarjayrittäjien ja sijoittajien haluttomuus muuttaa Suomeen, ja toisaalta halukkuus muuttaa Suomesta pois, arvonnousuveron vuoksi. Monesti esimerkiksi IT-alan yrittäjien asiakkaat ovat globaaleja ja yrittäjät voivat työskennellä mistä valtiosta tahansa. Olemme jo käytännössä nähneet, että IT-alan sarjayrittäjät voivat yhtiön myynnin jälkeen päättää perustaa seuraavan yrityksen ulkomaille. Syyt voivat olla mitä erilaisimpia: Viro voi olla uudelle yritykselle ja yrittäjälle houkutteleva yritysverotuksen ja kevyen byrokratian vuoksi, kun taas Etelä-Euroopan valtiot voivat olla houkuttelevia kulttuurinsa ja ilmastonsa vuoksi. Joissakin tapauksissa työvoimaintensiivisiä ja asiantuntijapainotteisia palveluyhtiöitä on perustettu valtioihin, joissa ansiotulovero- ja sosiaaliturvamaksurasitus on matala, jolloin bruttopalkkataso ja siten kokonaispalkkakustannukset voidaan pitää kohtuullisella tasolla.

Arvonnousuvero tulee sarjayrittäjien kohdalla olemaan entistä suurempi kannustin perustaa seuraava yritys vasta ulkomaille muuton jälkeen, jolloin mahdollinen luovutusvoitto ei enää mene Suomen verotusvallan tai arvonnousuveron alle. Suomen näkökulmasta tämä ei vain ole yhden yrittäjän potentiaalisen luovutusvoiton menetys, vaan samalla lukuisten työpaikkojen menettäminen toiseen valtioon.

Yhteenveto

Ehdotettu arvonnousuvero tulee mitä todennäköisimmin vaikuttamaan ulkomaisten erityisasiantuntijoiden ja startup-yrittäjien halukkuuteen tulla Suomeen tai ainakin rajoittamaan heidän oleskeluaikaansa Suomessa. Myös Suomen kansalaiset voivat kokea arvonnousuveron suureksi epävarmuustekijäksi, joka hillitsee ulkomaille muuttoa. Vastaavasti sarjayrittäjät tulevat päättelemään, että on syytä perustaa seuraava startup ulkomaille.

Veroteknisestä näkökulmasta arvonnousuvero näyttäytyy tarpeettomana. Jos joku todella muuttaa ulkomaille verosyistä, ns. keinotekoisiin maastamuuttoihin voidaan jo puuttua yleisen veronkiertosäännöksen nojalla. Lisäksi Suomessa on jo ns. kolmen vuoden sääntö, jonka mukaan Suomen kansalainen pysyy oletuksena Suomen verotuksen piirissä muuttovuoden ja kolme seuraavaa kalenterivuotta.

Uskomme, että arvonnousuveron kokonaistuotto on Suomelle negatiivinen. Toisin sanoen, verosta on kokonaisuutena katsoen moninkertaisesti enemmän haittaa kuin hyvin pieneksi arvioidusta verotuotosta hyötyä. Arvonnousuvero merkitsee hyppyä taaksepäin globaalissa maailmassa, ja samalla se antaa varoittavan ”signaalin” Suomeen muuttoa tai Suomeen sijoittamista harkitseville. Suomi ei ole valtio, joka kykenee houkuttelemaan sijoittajia, yrittäjiä tai eritysosaajia riippumatta verosäännöistään – kuten suuremmat markkinataloudet – joten kaikkia toimenpiteitä, jotka heikentävät Suomen houkuttelevuutta tulisi välttää.

Toivoisimme hallitukselta pikemmin toimenpiteitä, jotka stimuloisivat liiketoimintaa ja yrittäjähenkisyyttä Suomessa. Yksi toimenpide työvoiman tuomiseen Suomeen voisi olla asiantuntijaverotuksen uudistaminen. Nykyinen 32 %:n tasavero asiantuntijoiden ansiotuloille, jonka päälle asiantuntija maksaa tavalliset sivukulut n. 20 %, ei ole houkutteleva verrattuna moneen muuhun eurooppalaiseen valtioon, varsinkaan pienemmillä tulotasoilla. Suositeltavampi olisi esimerkiksi alankomaalaistyylinen järjestelmä, jossa osa palkasta voidaan maksaa verovapaasti työntekijälle, ikään kuin korvauksena nousseista elinkustannuksista. Tämä etu koskisi kaikkia riippumatta palkkatasosta ja veroetu olisi työntekijälle myös helpompi käytännössä hahmottaa.

Lue myös aiemmat blogimme arvonnousuverosta täältä.