The Recent Ruling by the Court of Justice of the European Union Opens up New Opportunities for Taxpayers to Claim Tax Refunds from Other Member States (Available in Finnish)

Author: Heikki Vesikansa

EU-tuomioistuimen ratkaisu avaa uusia mahdollisuuksia hakea veronpalautusta toisista EU-maista

EU-tuomioistuimen 30. tammikuuta 2020 antama ratkaisu asiassa Köln Aktienfonds Deka voi tuoda suomalaisille sijoitusrahastoille ja muillekin veronmaksajille laajemmat mahdollisuudet hakea takaisin toiseen EU-jäsenvaltioon maksettuja veroja.

Tapauksessa oli kyse saksalaiselta sijoitusrahastolta Hollantiin perittävästä verosta. Hollanti käsitteli kotimaisia sijoitusrahastoja verovapaina (syy: kahdenkertaisen verotuksen poistaminen niin että verotus tapahtuu vain rahastosijoittajan tasolla). Verovapauden edellytyksenä oli, ettei rahaston omistus saanut olla laissa säädetyllä tavalla liiaksi keskittynyttä. Tämä vaatimus oli lievempi, jos rahaston osuudet oli listattu Amsterdamin pörssissä. Saksalainen rahasto KA Deka ei pystynyt täyttämään tätä vaatimusta, koska sen osuuksien kaupankäynti oli anonyymiä eikä se pystynyt näyttämään, ettei sen omistus ollut Hollannin laissa tarkoitetusti liiaksi keskittynyttä.

EU-tuomioistuimen ratkaistavana oli, rajoittaako tällainen vaatimus rahaston omistuksen selvittämisestä pääomien vapaata liikkuvuutta EU:n perussopimuksien vastaisella tavalla ja pitäisikö Hollannin siten luopua verottamasta ulkomaista rahastoa kyseisessä tapauksessa. Hollannin valtio puolusti verotusoikeuttaan sillä, että verolaki ei erotellut kotimaisia ja ulkomaisia rahastoja vaan vaati samaa selvitystä molemmilta ja siten kyseessä ei voinut olla syrjivä laki.

EU-tuomioistuin kuitenkin katsoi, ettei syrjintätilanteen tutkimiseksi riitä vain lain muodollinen tarkastelu, vaan asiaa ratkaisevan kansallisen tuomioistuimen tulee kiinnittää huomiota myös tosiasioihin (tosiasiallinen syrjintä). Esimerkiksi jos käytännössä merkittävä osa hollantilaisista rahastoista olisi listautunut Amsterdamin pörssiin ja ne olisivat siten lievempien vaatimusten piirissä ja ulkomaiset rahastot eivät olisi Amsterdamin pörssissä, voi kyseessä olla EU-perussopimusten vastainen tilanne, vaikka verolaki muodollisesti kohtelee kotimaisia ja ulkomaisia veronmaksajia samoin.

Ratkaisun kohta 55: "Kansallinen lainsäädäntö, jota sovelletaan erotuksetta maassa asuviin ja ulkomaisiin toimijoihin, voi kuitenkin saada aikaan pääomien vapaan liikkuvuuden rajoituksen. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä näet käy ilmi, että myös erilainen kohtelu, joka perustuu objektiivisiin perusteisiin, voi tosiasiallisesti asettaa rajat ylittävät tilanteet epäedullisempaan asemaan (ks. vastaavasti tuomio 5.2.2014, Hervis Sport- és Divatkereskedelmi, C-385/12, EU:C:2014:47, 37–39 kohta)."

Ratkaisun kohta 56: "Näin on silloin, kun kansallisessa lainsäädännössä, jota sovelletaan erotuksetta maassa asuviin ja ulkomaisiin toimijoihin, varataan oikeus veroetuun koskemaan ainoastaan sellaisia tilanteita, joissa toimija täyttää edellytykset tai velvoitteet, jotka ovat luonteensa vuoksi tai tosiasiallisesti kotimaisille markkinoille ominaisia, siten, että ainoastaan kotimaisilla markkinoilla olevat toimijat voivat täyttää nämä edellytykset tai velvoitteet, eivätkä ulkomaiset toimijat, joilla on vastaavanlaisia ominaispiirteitä, yleensä täytä niitä (ks. vastaavasti tuomio 9.10.2014, van Caster, C-326/12, EU:C:2014:2269, 36 ja 37 kohta ja tuomio 8.6.2017, Van der Weegen ym., C-580/15, EU:C:2017:429, 29 kohta)."

Kohta 60: "Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistettava, ettei ole niin, että pääasiallisesti vain kotimaiset sijoitusrahastot voivat täyttää viimeksi mainitussa lainsäädännössä asetetut edellytykset niiden luonteen vuoksi tai tosiasiallisesti, ja ettei niissä tosiasiallisesti jätetä tämän järjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle ulkomaisia sijoitusrahastoja, jotka täyttävät samankaltaiset edellytykset sijoittautumisjäsenvaltiossaan."

Kohta 62: "Jotta ulkomaalaiselle verovelvolliselle ei tehtäisi kuitenkaan mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi saada veroetua, ei voida vaatia, että tämän on toimitettava asiakirjoja, jotka vastaavat kaikilta osin mainitun veroedun myöntämistä koskevassa jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä edellytetyiltä asiakirjoilta vaadittua muotoa ja täsmällisyyden tasoa, jos lisäksi kyseisen jäsenvaltion viranomaisten on verovelvollisen toimittamien asiakirjojen avulla mahdollista tarkistaa selvällä ja täsmällisellä tavalla, että veroedun saamiselle asetetut edellytykset täyttyvät (ks. vastaavasti tuomio 30.6.2011, Meilicke ym., C-262/09, EU:C:2011:438, 46 kohta). Kuten näet julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 72 kohdassa, ulkomaisille verovelvollisille ei voida asettaa sellaista suhteetonta hallinnollista taakkaa, jonka vuoksi niiden olisi tosiasiallisesti mahdotonta saada veroetua."

EU-tuomioistuimen ratkaisu voi tuoda suomalaisille veronmaksajille uusia mahdollisuuksia hakea palautusta toiseen EU-jäsenvaltioon maksetuista veroista. Tällainen mahdollisuus voi kyteä kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa verovelvollinen ei kykene täyttämään ulkomaan lain edellyttämää muodollista edellytystä, joka on tuossa maassa asuville verovelvollisille "helppo" täyttää, koska se on luonteensa vuoksi tai tosiasiallisesti tuossa maassa toimiville ominaista.

Aiempi blogikirjoitus KA Deka -tapauksesta löytyy täältä.