EU’s Proposal for a Directive on Corporate Sustainability Due Diligence Is Hitting the Home Stretch – 5 Points of Debate to Follow up on in the Trilogue Negotiations (available in Finnish)

Authors: Riikka Kuha and Anniina Järvinen

Ehdotus EU:n yritysvastuudirektiiviksi etenee kohti loppusuoraa

Ehdotus EU:n yritysvastuudirektiiviksi (Corporate Sustainability Due Diligence Directive (”CSDDD”)) on edennyt jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin ja komission välisiin kolmikantaneuvotteluihin, ns. trilogeihin. Direktiiviehdotuksessa asetetaan EU:ssa toimiville suuryrityksille huolellisuusvelvoite (due diligence), jonka mukaan niiden tulee tunnistaa, estää, vähentää sekä lopettaa kielteisiä ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia aiheuttava toiminta. Kirjoitimme aiemmin komission direktiiviehdotuksesta blogipostauksessamme 11.3.2022. Viimeisenä neuvottelukantansa komission 23.2.2022 antamaan direktiiviehdotukseen hyväksyi Euroopan parlamentti 1.6.2023.  Sitä ennen oman kantansa direktiiviehdotukseen oli muodostanut EU:n neuvosto 1.12.2022.

Debatti ehdotetun direktiivin ulottuvuudesta ja sen asettamista velvoitteista yrityksille on käynyt kuumana. Niin EU:n neuvosto kuin Euroopan parlamentti ovat tahoillaan esittäneet olennaisia ja keskenään osin vastakkaisia muutoksia komission alkuperäiseen ehdotukseen. Tulevan direktiivin lopullista sanamuotoa saadaan siten jännittää vielä neuvottelujen päätökseen ja direktiivin hyväksymiseen, minkä osapuolet toivovat tapahtuvan vuoden loppuun mennessä. Tässä kirjoituksessa kerromme muutamista keskeisistä eroista ja odotettavasti haastavimmista neuvottelukohteista osapuolten kannoissa direktiiviehdotukseen.

Mistä kiistellään? Viisi nostoa neuvottelujen kohteesta

Soveltamisala – Neuvosto vaiheistaisi, parlamentti laajentaisi

Komission ehdotuksessa soveltamisalan kynnysarvot ovat EU:n yrityksille yli 500 työntekijää ja maailmanlaajuinen liikevaihto yli 150 miljoonaa euroa, sekä erikseen määrätyillä korkean ihmisoikeusloukkauksiin tai ympäristöhaittoihin liittyvän riskin aloilla matalampi eli yli 250 työntekijää ja maailmanlaajuinen liikevaihto yli 40 miljoonaa euroa.

Neuvoston neuvottelukannassa on omaksuttu komission ehdottamien direktiivin sääntöjen vaiheistettu soveltaminen niin, että sääntöjä sovellettaisiin ensin suuriin yrityksiin, joilla on yli 1 000 työntekijää ja joiden maailmanlaajuinen nettoliikevaihto on 300 miljoonaa euroa, ja EU:n ulkopuolisiin yrityksiin, joiden nettoliikevaihto EU:ssa on 300 miljoonaa euroa kolmen vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta. Finanssipalvelujen sisällyttäminen soveltamisalaan jätettäisiin jäsenvaltioiden harkintaan.

Euroopan parlamentin neuvottelukannassa direktiivin soveltamisen kynnysarvoja laskettaisiin komission ehdotuksesta, tuoden kynnysarvot samalle tasolle kestävyysraportointidirektiivin kanssa, ja soveltamisala laajennettaisiin koskemaan kaikkia sektoreita, myös finanssipalveluja. Parlamentin neuvottelukannan mukaan direktiiviä sovellettaisiin

• EU:ssa perustettuihin
  • yrityksiin, joilla oli keskimäärin yli 250 työntekijää ja yli 40 miljoonan euron maailmanlaajuinen nettoliikevaihto viimeisimpänä tilikautena, jolta on laadittu vuositilinpäätös; sekä
  • perimmäisiin emoyrityksiin yritysryhmissä, joilla oli yli 500 työntekijää ja yli 150 miljoonaa euron maailmanlaajuinen nettoliikevaihto viimeisimpänä tilikautena, jolta on laadittu vuositilinpäätös (vaikka perimmäinen emoyritys yksin ei ole saavuttanut a) kohdan mukaisia kynnysarvoja).

• EU:n ulkopuolisiin yrityksiin, joiden liikevaihto on yli 150 miljoonaa euroa, jos vähintään 40 miljoonaa euroa liikevaihdosta on kertynyt EU:n alueella.

Velvoitteiden kohde – Neuvosto kaventaisi, parlamentti laajentaisi

Komission ehdotuksen mukaan säännöt haitallisiin ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksiin liittyvistä yritysten velvoitteista koskisivat soveltamisalaan kuuluvien yritysten omaa ja niiden tytäryritysten toimintaa sekä näiden arvoketjujen (suorissa ja välillisissä) vakiintuneissa liikesuhteissa tapahtuvaa toimintaa.

Neuvoston neuvottelukannassa velvoitteiden kohteen laajuutta on kavennettu komission ehdottamasta korvaamalla ”arvoketjun” määritelmä suppeammalla ”toimintaketjun” määritelmällä, jossa tuotteiden käyttövaihe tai palvelujen tarjoaminen jäisivät pois huolellisuusvelvoitteen piiristä.

Euroopan parlamentin neuvottelukannassa velvoitteet taas koskivat komission ehdotusta laajemmin yrityksen koko arvoketjuja (sisältäen tavarantoimittajat, kuljetuksen, jakelun, varastoinnin myynnin ja jätteiden hallinnan) ilman vaatimusta arvoketjussa olevan liikesuhteen ”vakiintuneisuudesta”.

Ilmastonmuutoksen torjunta – Neuvosto poistaisi linkityksen johdon bonuksiin, parlamentti laajentaisi velvoitetta siirtymäsuunnitelman laatimiseen

Komission ehdotuksen mukaan tiettyjen suuryritysten tulisi laatia suunnitelma sen varmistamiseksi, että yrityksen liiketoiminta ja strategia ovat linjassa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteen kanssa rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen. Ilmastotavoitteiden saavuttaminen tulisi myös huomioida yritysjohdon palkitsemisen perusteissa.

Neuvoston neuvottelukannassa suunnitelman laatimisvelvoite on säilytetty ja säännöksen tekstiä yhdenmukaistettu marraskuussa 2022 hyväksytyn yritysten kestävyysraportointia koskevan direktiivin (Corporate Sustainability Reporting Directive (”CSRD”)) kanssa. Neuvoston kannassa johdon muuttuvien palkitsemisosien kytkeminen johtajien panokseen yhtiön liiketoimintastrategiaan sekä pitkän aikavälin etuihin ja kestävyyteen on kuitenkin poistettu. Johtajien palkitsemisen muodon ja rakenteen katsottiin kuuluvan ensisijaisesti yrityksen ja sen asianomaisten elinten tai osakkeenomistajien toimivaltaan.

Euroopan parlamentin neuvottelukannassa velvollisuus Pariisin sopimuksen kanssa linjassa olevan siirtymäsuunnitelman laatimiseen on laajennettu koskemaan kaikkia direktiivin soveltamisalaan kuuluvia yrityksiä (ei vain komission ehdotuksen mukaisia suuryrityksiä). Yrityksen johtajat olisivat vastuussa direktiivin ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevien velvoitteiden valvonnasta. Lisäksi yli 1 000 työntekijän yrityksissä osa johtajien mahdollisista muuttuvista palkkioista olisi kytkettävä yrityksen ilmastonmuutoksen torjumista koskevaan siirtymäsuunnitelmaan.

Johdon vastuut – Neuvosto poistaisi kokonaan, parlamentti vain osin

Komission ehdotuksessa direktiivillä asetettaisiin huolenpitovelvollisuus (duty of care) yritysten johdolle, jonka olisi yrityksen edun mukaisesti toimiessaan otettava huomioon päätöstensä ihmisoikeus-, ilmasto- ja ympäristövaikutukset lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Johdon vastuulla olisi niin ikään asiaa koskevan due diligence -toimintapolitiikan ja -toimien toteuttaminen ja niiden noudattamisen valvonta. Lisäksi johdon tulisi huomioida mahdolliset ja toteutuneet haitalliset ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset ja niihin puuttuminen yhtiön strategissa.

Neuvoston neuvottelukannassa paljon kritiikkiä herättäneet johdon huolellisuusvelvoitteet poistettaisiin kokonaisuudessaan. Jäsenvaltiot ovat voimakkaasti pitäneet direktiiviehdotuksen mukaista johdon huolenpitovelvollisuutta epäasianmukaisena puuttumisena asiaa koskeviin jäsenvaltioiden kansallisiin säännöksiin ja katsoneet sen mahdollisesti heikentävän johtajien velvollisuutta toimia yrityksen edun mukaisesti.

Euroopan parlamentin neuvottelukannassa johdon huolenpitovelvollisuus on säilytetty komission ehdotuksen mukaisena, mutta johdon huolellisuusvelvoitteen toteuttamista ja valvontaa koskevista säännöksistä on luovuttu.

Siviilioikeudellinen korvausvastuu ja hallinnolliset sanktiot – Neuvosto lisäisi oikeudellista selkeyttä, parlamentti painottaisi laajaa oikeussuojan saatavuutta ja keinovalikoimaa

Komission ehdotuksessa yrityksen toiminnan takia vahinkoa kärsineille tahoille annettaisiin mahdollisuus saattaa yritykset vastuuseen ja saada korvausta vahingoista nostamalla vahingonkorvauskanne jäsenvaltion tuomioistuimessa. Jäsenvaltioiden nimeämät viranomaiset valvoisivat yritysten due diligence -velvoitteiden noudattamista ja niiden rikkomisesta voitaisiin esimerkiksi määrätä sakkoja.

Neuvoston neuvottelukannassa vahingonkorvausvastuuta selkeytettäisiin oikeudellisen selkeyden saavuttamiseksi, oikeusvarmuuden takaamiseksi yrityksille ja sen välttämiseksi, että jäsenvaltioiden vahingonkorvausoikeuden järjestelmiin puututtaisiin kohtuuttomasti.

Euroopan parlamentin neuvottelukannassa yritysten siviilioikeudellinen korvausvastuu laajennettaisiin koskemaan kaikkia direktiivin velvoitteiden rikkomisia (ei vain 7 ja 8 artiklan mukaisten ehkäisemis- ja lopettamisvelvoitteiden rikkomista). Lisäksi kansalliset valvontaviranomaiset voisivat julkaista sääntöjä noudattamattomien yritysten nimet (ns. name and shame), poistaa niiden tuotteet markkinoilta tai määrätä ne maksamaan sakkoja, joiden suuruus on vähintään 5 prosenttia niiden globaalista liikevaihdosta.

Euroopan parlamentin kantaa direktiiviehdotukseen voidaan kokonaisuudessaan pitää yritysten vastuun kannalta kunnianhimoisimpana, mutta se sisältää myös monia konkreettisia uusia ehdotuksia sääntelyn tulkinnan helpottamiseksi. Neuvoston kannassa keskeisten poistojen taustalla on jäsenvaltioiden huoli liiallisesta puuttumista johdon huolenpitovelvollisuuta koskeviin kansallisiin säännöksiin ja jäsenvaltioissa olemassa oleviin yritysten hallinto- ja ohjausjärjestelmiin. Riskiperusteisuutta ja priorisointia haittavaikutusten arvioinnissa ja niihin puuttumisessa sen sijaan korostetaan niin neuvoston kuin parlamentinkin kannoissa. Johdon vastuiden ohella mm. finanssipalvelujen sisällyttämisestä direktiivin soveltamisalaan odotetaan kolmikantaneuvotteluiden yhdeksi vaikeimmista aiheista.

Mitä seuraavaksi?

Osapuolten toivotaan pääsevään sopimukseen direktiivin lopullisesta tekstistä tämän vuoden loppuun mennessä – vaikka aikataulun pitkittyminen ensi vuoden alkuun on sekin mahdollista. Direktiivin tultua voimaan jäsenvaltioilla on kaksi vuotta aikaa saattaa sääntely osaksi kansallista lainsäädäntöä. Uusien velvoitteiden yrityksille odotetaan tulevan voimaan neuvottelutuloksesta ja yrityksen koosta riippuen 2–5 vuoden kuluttua. Valmistautuminen direktiivin vaatimuksiin on joka tapauksessa syytä aloittaa viipymättä.