Document Production Requests: A Balancing Act Between Fishing for Documents and Substantive Truth (Available in Finnish)

Authors: Olli Mäkelä, Aapo Heinäsmäki

Editiovaatimuksissa tasapainoillaan asiakirjojen kalastelun ja aineellisen totuuden välillä

Editiovaatimukset eli asiakirjojen esittämistä koskevat vaatimukset (Eng: Document Production Request) ovat tärkeä osa riidanratkaisua niin välimiesmenettelyissä kuin yleisissä tuomioistuimissa. Menestyksekkäällä editiovaatimuksella riidan asianosainen voi saada vastapuolen hallussa olevaa asiakirjanäyttöä oman kantansa tueksi. Editiovaatimuksia voidaan toisaalta vastustaa eri perusteilla. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa hyväksyttävän editiovaatimuksen laajuutta ja ns. ”fishing expedition” -väitettä. 

Edition vakiintuneet edellytykset Suomen oikeudessa ovat 1) vaatimuksen esittäjän tulee yksilöidä asiakirja; 2) vaatimuksen kohteella tulee olla asiakirja hallussaan; ja 3) asiakirjalla tulee olla merkitystä näyttönä. Lisäksi jokin laissa säädetty peruste kieltäytyä todistamasta voi torjua muuten oikeutetun editiovaatimuksen – liike-elämän riidoissa näitä ovat ennen kaikkea liikesalaisuudet.

Editiovaatimuksia, etenkin laajoja sellaisia, usein pyritään vastustamaan (muun ohella) väittämällä vastapuolen menettelyä ns. fishing expeditioniksi: menettelyksi, jossa asiakirjoja vaaditaan hyvin laajasti siinä toivossa, että jokin editiolla mahdollisesti saatavista asiakirjoista sattuisi tukemaan vaatimuksen esittäjän kantaa. Käytännössä tämä liittyy erityisesti edellytyksiin (1) ja (3): väitetään, ettei asiakirjoja ole riittävästi yksilöity ja ettei asiakirjoilla ole merkitystä näyttönä.

Vaikka todellisiin fishing expedition -pyyntöihin suhtaudutaan ehdottoman kielteisesti ja amerikkalaistyylistä discovery-järjestelmää ei Suomessa ole, oikeustila on viime vuosina osoittautunut kuitenkin varsin sallivaksi. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu KKO 2019:7 on saanut merkittävän aseman, koska muuta oikeuskäytäntöä on vain vähän.

Kyseisessä tapauksessa asian kantajat vaativat vastaajia esittämään lukuisia eri asiakirjoja: tietyt vastaajien omistaman yhtiön tilinpäätökset, perustamisasiakirjat ja osakassopimukset, yhtiön nimissä tehdyt tarjoukset ja sen tekemät sopimukset nimettyjen viiden asiakkaan kanssa, kirjeitä ja sähköpostiviestejä sekä otteita yhtiön kirjanpidosta. Vastaajat kiistivät editiovaatimukset muun muassa väittämällä, että vaatimus oli pitkälti yksilöimätön ja että asiakirjoilla ei ollut merkitystä näyttönä.

Yksilöintivaatimuksen osalta korkein oikeus kiinnitti huomiota aineellisen totuuden selvittämiseen ja käytännön mahdollisuuksiin panna editiomääräys täytäntöön. Se päätyi puoltamaan ”ennemmin joustavaa kuin tiukkaa” yksilöintivaatimuksen tulkintaa. Esimerkiksi vaadittujen sähköpostien ja kirjanpito-otteiden osalta riittäväksi yksilöinniksi katsottiin se, että ne oli kytketty yhtiön viiden yksilöidyn asiakkaan kanssa solmittuihin sopimuksiin.

Väite, että asiakirjoilla ei ollut merkitystä näyttönä, ei myöskään menestynyt. Korkein oikeus asetti merkityksen kynnyksen matalalle: riittävää on, että asiakirjalla ”saattaa olla näyttöarvoa jollekin asiassa merkitykselliselle ja näyttöä kaipaavalle seikalle”. Korkein oikeus katsoi riittäväksi jopa välillisen merkityksen.

Korkein oikeus päätyi lopulta torjumaan osan kantajien editiovaatimuksista sillä perusteella, että vaatimusten kohteena olevat asiakirjat eivät olleet vastaajien hallussa.

Asiassa ei ollut kyse suoranaisesta fishing expedition -vastustamisesta. Korkeimman oikeuden kannanotot erityisesti yksilöinnistä ja merkityksestä näyttönä auttavat kuitenkin määrittämään rajaa hyväksyttävän ja liian laajan editiopyynnön välillä.

Maaliskuun alussa korkein oikeus antoi uuden editiovaatimusta koskevan ennakkoratkaisun KKO 2023:18. Toisin kuin ratkaisussa KKO 2019:7, jossa editiovaatimus kohdistettiin vastaajaan vireillä olevassa asiassa, tässä asiassa editiovaatimus kohdistettiin kolmanteen tahoon. Editiovaatimuksen esittäjä oli yksityinen pysäköinninvalvontayritys, joka pyrki perimään valvontamaksun vuokra-auton virheellisen pysäköinnin vuoksi. Vaatimuksen kohde oli auton vuokrannut yritys, jolta vaadittiin jäljennökset tiettynä aikana asiakkaiden kanssa solmituista autonvuokrasopimuksista sen selvittämiseksi, keneltä pysäköinninvalvontayritys voisi vaatia valvontamaksua.

Asiassa KKO 2023:18 ei siis ollut vireillä olevaa oikeudenkäyntiä, jossa vaadituilla asiakirjoilla voisi olla merkitystä näyttönä. Oikeudenkäymiskaaressa on säännös (OK 17:61), jonka mukaan editiovaatimus voidaan esittää myös asiassa, ”josta oikeudenkäynti ei vielä ole vireillä, jos hakijan oikeus saattaa olla todisteen vastaanottamisen (…) varassa”. Ratkaistavana oli, voidaanko kolmas osapuoli velvoittaa säännöksen nojalla esittämään asiakirjoja sen selvittämiseksi, kuka on kantajan vastapuoli mahdollisessa saatavan perintää koskevassa asiassa.

Korkein oikeus totesi, että hakijan on pystyttävä yksilöimään ennakoitu riita-asia riittävällä tavalla ja hakijan on perusteltava, kuinka esitettäväksi vaadittu todiste vaikuttaa asian ratkaisemiseen. Korkeimman oikeuden mukaan säännöksen tarkoituksena ei ole käyttää todistelun turvaamiseen tarkoitettuja keinoja esimerkiksi pelkästään mahdollisten kanneperusteiden tai vastapuolten selville saamiseen.

Korkein oikeus totesi, että säännöksen laveampi tulkinta voisi edistää aineellisen oikeuden toteutumista yksittäistapauksissa. Vastapainona se tekisi myös mahdolliseksi ”vastapuolen rasittamisen ja tuomioistuinlaitoksen kuormittamisen esimerkiksi laajoilla asiakirjojen esittämistä koskevilla, mahdollisesti tarpeettomilla vaatimuksilla”. Korkein oikeus päätyi katsomaan, ettei editiomääräystä voi antaa vain sen selvittämiseksi, mikä taho olisi mahdollisessa riita-asiassa mahdollinen vastapuoli.

Vaikka hakijan pyyntö oli tässä yksittäistapauksessa varsin yksilöity, on perusteluista luettavissa myös kannanotto fishing expedition -menettelyä vastaan: editiovaatimusten tarkoituksena ei ole käyttää todistelun turvaamiseen käytettyjä keinoja pelkästään kanneperusteiden selville saamiseen. Liian laajat editiovaatimukset voivat kuormittaa sekä vastapuolta että tuomioistuinta.

Vaikuttaakin mahdolliselta, että fishing expedition -vastustukset pyrkivät jatkossa hakemaan tukea myös mainitusta ratkaisusta. Editiovaatimukset ratkaistaan kuitenkin aina tapauskohtaisesti, ja tapauksen mukainen tilanne, jossa editiovaatimuksella pyrittäisiin ”pelkästään” kanneperusteiden tai vastapuolten selvittämiseen on varsin epätyypillinen.

Huomionarvoista on myös, että molemmissa tapauksissa eri oikeusasteet päätyivät eri lopputuloksiin. Ratkaisussa KKO 2023:18 korkein oikeus päätyi eri johtopäätökseen kuin käräjäoikeus, joka oli määrännyt asiakirjat esitettäväksi. Ratkaisussa KKO 2019:7 käräjäoikeus velvoitti vastaajat luovuttamaan kaikki editiovaatimuksen kohteena olevat asiakirjat, hovioikeus hylkäsi pyynnön melkein kokonaan ja korkein oikeus päätyi näiden välimaastoon. Tapaukset kuvaavat hyvin vaikeita rajanvetoja, joita tuomioistuin tai välimiesoikeus voi joutua tekemään ratkaistessaan editiovaatimuksia.