Administrative Disputes and Their Special Features in Practice (Available in Finnish)

Authors: Anna-Maria Tamminen, Vilhelm Schröder, Aleksiina Markkula, and Annika Tiitola

Hallinnolliset riidat ja niiden erityispiirteet käytännössä

Yritystoiminnassa ollaan usein tavalla tai toisella yhteydessä viranomaisiin. Kyse voi olla esimerkiksi luvanvaraisesta elinkeinotoiminnasta, jolloin yrityksen on ennen toimintansa aloittamista tai laajentamista haettava viranomaiselta lupaa toimintansa harjoittamiseen. Jos yritys esimerkiksi (i) ei saa viranomaiselta hakemaansa lupaa, (ii) sen saamaa julkisoikeudellisesta suhteesta johtuvaa etua muutetaan tai (iii) viranomainen määrää sille maksun tai asettaa sille toimintarajoituksen, yrityksen on yleensä mahdollista valittaa viranomaisen päätöksestä. Tällöin yrityksellä on edessään hallintoprosessi eli oikeudenkäynti hallintotuomioistuimessa. Yritykselle ei usein jää muita vaihtoehtoja kuin valittaa, sillä viranomaisten kanssa sovinnon tekeminen voi olla haastavaa tilanteessa, jossa ei ole kysymys yksityisoikeudellisesta oikeussuhteesta ja jossa viranomaisella ei ole todellista oikeudenkäyntikuluriskiä. Hallinto-oikeuden ratkaistavana olevat asiat ovatkin yleensä indispositiivisia eli sellaisia, joissa sovinto ei ole sallittu.

Hallintoprosessissa on joitakin ominaispiirteitä, jotka eroavat esimerkiksi käräjäoikeudessa käytävästä siviiliprosessista lähtien siitä, että valitus viranomaisen päätöksestä toimitetaan käräjäoikeuden sijasta hallinto-oikeuteen. Valitusoikeus on sillä, johon päätös kohdistuu. Lisäksi valittaa voi se, jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa tai se, jonka valitusoikeudesta säädetään erikseen lailla. Viranomaisen tulee päätöksen yhteydessä antaa ohjeet muutoksenhaulle, eli miten ja kenelle päätöksestä valitetaan. Toimivaltainen on yleensä se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä päätöksen antaneen viranomaisen toimialue on. Hallinto-oikeuksia on Suomessa kuusi, ja niihin tulee vireille vuosittain yhteensä noin 20 000 valitusta. 

Asian käsittelyyn hallinto-oikeudessa sovelletaan oikeudenkäymiskaaren sijaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia (jäljempänä ”HOL”). Hallinto-oikeudessa asia ratkaistaan yleensä kirjallisen aineiston perusteella. Suullisia käsittelyjä järjestetään käytännössä vain harvoin. Suullinen käsittely voidaan kuitenkin toimittaa, jos tuomioistuin katsoo sen tarpeelliseksi tai jos yksityinen asianosainen (esimerkiksi valituksen tehnyt yritys) sitä vaatii eikä hallinto-oikeudella ole laillista perustetta olla toimittamatta suullista käsittelyä.  Suullinen käsittely voi olla tarpeen esimerkiksi silloin, jos on tarpeen kuulla asianosaista, päätöksen antanutta viranomaista, todistajia tai asiantuntijoita.

Jos viranomaisen päätös on täytäntöönpantavissa heti sen antamisen jälkeen, yrityksen voi olla tarpeen vaatia hallintotuomioistuinta määräämään täytäntöönpano kiellettäväksi tai keskeytettäväksi, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Jos esimerkiksi yrityksen lupa on peruutettu päätöksellä, sen täytäntöönpano voidaan tietyissä tilanteissa keskeyttää. Tällöin yritys voisi jatkaa toimintaansa entiseen tapaan, kunnes tuomioistuin on ratkaissut päätöksen lainmukaisuuden. Täytäntöönpanokielto vastaa tavallaan siviiliprosessin turvaamistoimea, jolla pyritään turvaamaan esimerkiksi hakijan saaminen.

Valituksen hallintopäätöksestä voi tehdä ainoastaan sillä perusteella, että päätös on lainvastainen. Hallinto-oikeudessa ei tutkita päätöksen tarkoituksenmukaisuutta. Hallinto-oikeudessa sovelletaan virallisperiaatetta, jonka mukaan tuomioistuimella on laaja velvollisuus selvittää asian tosiseikat oma-aloitteisesti. Hallinto-oikeus voi siis esimerkiksi esittää kysymyksiä osapuolille tai tehdä katselmuksen, jos asian selvittäminen sitä edellyttää. Viranomaisella ei ole hallintoprosessissa vastaavaa asianosais- tai vastapuoliasemaa kuin siviili- ja rikosprosessissa, sillä viranomainen on antanut hallintopäätöksen hoitaessaan laissa säädettyä tehtävää, jota suorittaessaan sen tulisi pysyä objektiivisena.

Prekluusio, eli asianosaiselle asetettu määräaika täyttää prosessuaaliset velvoitteensa sen uhalla, että määräajan jälkeen asianosainen ei saa enää vedota uuteen vaatimukseen tai seikkaan taikka ilmoittaa uutta todistetta, koskee vain sovittavissa olevia riita-asioita. Sen sijaan hallintoprosessissa vastaavan laajuista prekluusiota ei ole, eli uusia perusteluita voi lähtökohtaisesti esittää prosessin kuluessa. HOL:n mukaan uusia vaatimuksia ei kuitenkaan saa esittää valitusajan päättymisen jälkeen, eikä asiaa saa muuttaa toiseksi esimerkiksi esittämällä uusia perusteluja.

Hallintoasian ratkaisussa tuomioistuimen toimintaa ohjaavat vahvasti hallinnon oikeusperiaatteet, joihin kuuluvat yhdenvertaisuus-, tarkoitussidonnaisuus-, puolueettomuus-, suhteellisuus- ja luottamuksensuojaperiaate. Näiden periaatteiden valossa voidaan tarkastella sitä, onko viranomainen toiminut lainmukaisesti ja käyttänyt harkintavaltaansa oikein antaessaan hallintopäätöksen. Pelkästään se, että hallintopäätös katsotaan yhden hallinnon oikeusperiaatteen vastaiseksi, voi johtaa päätöksen lainvastaisuuteen. Myös perusoikeudelliset näkökulmat tulisi huomioida tilanteissa, joissa viranomaispäätöksellä on esimerkiksi rajoitettu yrityksen toiminnan suojaksi säädettyä perusoikeutta.

Hallintopäätöksen tehnyt viranomainen voi olla velvollinen korvaamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut, jos häviää asian. Se, että hallinto-oikeus määräisi viranomaisen korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut, on kuitenkin käytännössä harvinaista.

Jos yritys on tyytymätön hallinto-oikeuden antamaan päätökseen, siihen voi pääsääntöisesti hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta vain jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitusluvan myöntäminen edellyttää, että (i) asian ratkaisemisella korkeimmassa hallinto-oikeudessa on merkitystä oikeuskäytännön yhtenäisyyden tai muiden samanlaisten tapausten kannalta, (ii) asiassa on tapahtunut ilmeinen virhe tai (iii) käsillä on muu painava syy valitusluvan myöntämiseksi. Vuosittain korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapuu noin 4 000 asiaa, ja ratkaistujen asioiden keskimääräinen käsittelyaika on suunnilleen seitsemän kuukautta.

Hannes Snellmanin eri tiimeillä (ml. Corporate, Dispute Resolution, Environment, Finance, IP & Tech, Tax) on laaja-alaista kokemusta yritysten edustamisesta erilaisissa hallintoprosesseissa. Keräämme eri oikeudenalojen asiantuntijoista aina parhaan mahdollisen tiimin kunkin asian hoitamiseksi.